Huhhei ja tässähän on pidettävä kiirettä, jotta pysyy luonnonkukkien tahdissa...
Syreenikuvat päivitin tänne vasta kukintojen kuihduttua ja kielokuvat unohdin tyystin!
Mutta eipä hätää, muistokortilla ovat nekin, joten tulossa ovat : )
Jos saisin itse päättää, niin tuolla vain kävelisin niityillä ja pellonreunoilla kukkia keräilemässä.
Niin kivaa puuhaa se on ja hermolepoa suorastaan. Kukat maljakkoon ja sitten taas mennään
arkihommien tahdissa.Parhaillaan on koiranputkien ja lupiinien sesonki meneillään.
Edellisiä löytyy omalta pihalta ja jälkimmäisiä on haettu anopin kukkamaalta.
Silva tuossa mietti koiranputkikimppua kerätessään, että aika jännästä kukasta koirat tykkää : )
Ai eivät tykkää? No miksi kasvin nimi sitten on koiranputki? Ööö...
En tietenkään osannut suoralta kädeltä vastata, mutta googlettamalla tieto löytyi:
kasvi esiintyy useimmiten koirien ulkoilutusalueilla, eli teiden ja peltojen varsilla.
No, nimestä huolimatta kaunis on koiranputki ja kestää kivasti maljakossakin.
Niin ja sanonta koiranilma kuulemma johtuu siitä, että erityisesti aiemmin koirat majailivat
pääasiassa ulkona kopeissaan. Ja joutuivat siis olemaan ulkona joka säässä,
niin sateessa kuin paisteessa. Kissoilla sen sijaan on aina ollut "kissanpäivät",
eli ovat saaneet köllötellä sisällä takan vieressä. Tai ainakin navetan vintillä.
On se vaan hyvä, että nuo lapset kyselee ja ihmettelee. Oppii samalla äitikin jotain : )
Mukavia hetkiä kukkia poimiessa, niin sieltä pellon reunoilta kuin omasta puutarhastakin!
Kohtahan sitä saa jo tehdä juhannusseppeleen : )
Päivi
