Peltotien päässä

Talvesta ei taida vielä olla tietoakaan, ainakaan täällä Etelä-Suomessa. Vettä vihmoo ja tuuli vinkuu nurkissa, mutta näin loppusyksystä on mukava viettää aikaa sisälläkin. Kuluneen viikon aikana laitoin tuon meidän kuistin talvikuntoon - callunat ja havut paikoilleen, vanha lampaantalja penkille ja siinä se. Jotain pientä kuisti omasta mielestäni vielä kaipaa, mutta mitä? Toistaiseksi olkoon nyt tällainen yksinkertainen asultaan, kunnes keksin jotain. Ehkä se jokin on vain kranssi ovessa tai pientä joulusomistetta vähän myöhemmin.

Arvatkaas, huomista iltaa odotan ihan innolla. Katson kauhean vähän telkkaria, mutta "Suomen kaunein koti" -ohjelma on sellainen, jonka aion tuijottaa ihan alusta loppuun : ) Mukana taitaa olla useammankin bloggaajan koti, sekä lisäksi entisen työkaverini. Mainospätkien perusteella upeita ja mielenkiintoisia koteja. Sisustusohjelmista jo lopetettu "Tila" on ollut suosikkini. Välillä olen katsellut myös eri ohjelmia, joissa on toteutettu muutoskohteita. Sen sijaan en ole yhtään tykännyt ohjelmista, joissa katsojille liian tiukkaan sävyyn kerrotaan, mikä on ainoa ja oikea tapa sisustaa. Tuo huominen ohjelma kiinnostaa senkin vuoksi, että ymmärtääkseni siinä asukkaat itsekin kertovat kodistaan.

Mutta nyt paistamaan köyhiä ritareita, en edes muista milloin niitä on tullut viimeksi tehtyä.

Leppoisaa sunnuntai-illan jatkoa : )

Päivi

Kaksi asiaa syksyllä, kurjet ja hiehot. Ne saavat silmäkulmat kostumaan. Muuten pidän syksystä kovasti, eikä edes kesän vihreyden häviäminen tunnu pahalta. Luonto saa vain ansaitsemansa lepotauon kukittuaan ahkerasti koko kesän. Ja keväällä valkovuokot kavereineen taas palaavat. Mutta ne kurjet, sinne ne lähtevät kauas muille maille. Nuuskamuikkusen tapaan. Voipi oma ja ainainen kaukokaipuukin tehdä sen, että välillä tekisi mieli hypätä kurkien selkään. Keväällä kuitenkin taas nähdään. Silloin hienoimpia hetkiä on kuulla ja nähdä ensimmäisten kurkien saapuvan kesän viettoon.

Sitten ovat nämä meidän kesänaapurit, veljen hiehot eli muutama kanttura nuorta karjaa. Meidän tontti rajautuu lehtometsään, jossa hiehot saavat aina viettää pitkän ja onnellisen kesän. Aikaisesta toukokuusta pitkälle lokakuuhun. Tosin joka kevät laitumille pääsee uusi joukko, edellisen kesän hiehot eivät enää tule takaisin. Hauskoja ja leppoisia kesänaapureita, eivät häiritse millään tavalla. Pysyvät omalla tontillaan, mutta käyvät välillä uteliaana kurkistelmassa meidän puuhia pihamaalla. Sieltä aitansa takaa. Joskus kesäillan hiljaisuudessa olen ihan säpsähtänyt, kun tanner on alkanut tömistä. Hiehot siellä ovat silloin ravanneet juoksulenkkiään puiden oksien heiluessa : )

Metsässä on myös lähde, josta hiehoille pumpataan juomavettä vanhaan ammeeseen. Se homma kuuluu kesäisin isäni päivittäisiin askareisiin. Kaikki meidän lapset olivat menneinä vuosina innolla vaarin mukana vettä pumppaamassa. Sittemmin isommille lapsille on tullut muita mielenkiinnon kohteita : ) mutta Silvalle veden pumppausreissut ovat olleet tärkeitä. Kun traktori pörähtää pihalle, hyppää tyttö salamannopsaan saappaisiin ja pinkaisee veräjän luokse. Kun amme on täytetty vedellä, vaari ja Silva tarkistavat, että kaikki hiehot ovat tallella. Ettei joku seikkailunhaluinen vaan ole päättänyt juosta aidan läpi. Joskus hiehot lekottelevat laiskana pellolla, mutta monesti ovat olleet retkillään metsän siimeksessä. Silva on kertonut, että toisinaan on pitänyt pitkäänkin huhuilla, ennen kuin tarkistustehtävä on suoritettu : )

Olen kovin onnellinen tästä vaarin ja Silvan yhteisestä kesähommasta. Se vaikuttaa olevan kummallekin tärkeä päiväohjelma monen kuukauden ajan. Uskon ja toivon, että Silvalle jää mukavat muistot siitä, kun ovat vaarin kanssa yhdessä käyneet hiehoja laskemassa : )

Heippa siis teille kivat kesänaapurit, kiva kun vietitte monen monta päivää meidän kanssa!

Päivi

Halloween-teemaan sopiikin hyvin tämä kummituspuu. Tai corokia? Vai olisiko korokia kuitenkin? Ainakin nimiä pensaalla riittää. Olen aina silloin tällöin nähnyt tämän kummituspuun kuvia lehdissä, blogeissa, missä milloinkin. Jokin siinä viehättää. Pari viikkoa sitten kävin paikallisessa kukkakaupassa ihan muilla asioilla, ja kappas, johon siinä meinasi tuliaiskukat unohtua kun näin tämän kummituspuun ikkkunalla. Kasvin elämänhalusta ei ole mitään tietoa, eikä myyjäkään osannut siitä enempää kertoa. Kastelua ei sovi kuitenkaan unohtaa. Mutta kun puu maksoi vain hiukan reilun kympin, niin ei ole ihan valtava menetys jos se tuosta kuukahtaa. Eli tiputtaisi loputkin lehdet, sillä kai nuo oksat kuitenkin jäisivät nykyiselleen? Tietääkö teistä lukijoista joku paremmin?

Hiukan jouduin etsimään paikkaa kummituspuulle, sillä meiltä alkavat nuo tasot loppua. Aika pitkäänkin olen haaveillut matalasta, modernista lipastosta olohuoneen toiselle reunalle. Olisi sitten yksi paikka lisää, minne voisi näitä asetelmia kasata. Ja tässä kohtaa yksi läheinen mieshenkilö todennäköisesti haukkoo henkeään, huokaisee tai pakenee paikalta ; ) Mutta pikkutavaroiden siirtely tuo mielenrauhaa - kun on paljon asioita käsiteltävänä, niin kaiken härdellin voi hetkeksi unohtaa siirtelemällä kummituspuuta ympäri olohuonetta. Takan reunalle se nyt pääsi, parin kirjan päälle. Joilla ei muuten ole sen kummenpaa tarkoitusta, kunhan valitsin ne siihen sopivan värin perusteella : )

Ja nyt äkkiä paistamaan niitä köyhiä ritareita. Juu, tarkoitus oli jo pari päivää sitten, mutta olin "kuivatellut" pullapitkoa liian kauan. Hometäpliähän siinä sitten oli. Ei muuta kuin uusi yritys!

Kivaa lokakuun viimeistä iltaa! Huomenna mennään jo marraskuussa : )

Päivi

Olettekos nähneet tällaista joulukalenteria? Aika mainio. Siis jos tykkää kahvista : ) Minä en tykkää ja viimeksi olen kahvia juonut nelivuotiaana. Muistelen äidin kertoneen, että jostain olin saanut päähäni, että nythän kelpaa vain sumppi. Koska se ei ihan pikkulapselle ole suositeltavin juoma, niin olin sitä sitten salaa käynyt hörppimässä aina tilaisuuden tullen. Ja näköjään tankkasin samalla elämänikäisen kahvikiintiön täyteen.

Veljeni oli saanut tämän Pauligin Cupsolo-kahvikalenterin tuttavaltaan ja minä otin sen kuvauslainaan. Koska meillä ainut kahvinjuoja on Marko, niin hän hankki viime vuonna Cupsolo-keittimen itselleen. Siitä on sitten nopea napata kuppi kahvia mukaan kun lähtee ajelemaan töihin. Tästä kahvikalenterista löytyy 11 eri makua ja onhan siellä myös kaakaota ja chai latte -maitoteejuomaa. Ja koska kyseessä on joulukalenteri, niin mukana on glögijuomaakin. Mukavasti pääsee sitten jo aamusta lämpimään tunnelmaan.

Nuo kuvassa olevat cupsolopurkit on meidän omista kaapeista, en siis salaa tyhjentänyt luukkuja veljen kalenterista : ) Meillä on Markon kanssa ollut tapana antaa toisillemme joulukalenterit - silloin vuosia sitten sitä jaksoi näpräillä vaikka minkälaista yllätystä, mutta viime vuosina on useimmiten ostettu ihan Fazerin suklaajoulukalenterit. Ja mikäs siinä, suklaa maittaa kummallekin. Tämä kahvikalenteri kuitenkin ihastuttaa, joten taidan ryhtyä salapoliisityöhön ja yrittää sellaisen metsästää. Täällä meidän paikallisissa marketeissa en ole sitä nähnyt, joten mielelläni kuulen teiltä vinkkejä ostopaikoista. Ja Markolla on nyt kauhea jännitys kuukauden ajan - suklaata vai kahvia? ; )

Mainiota marraskuista iltaa,

Päivi

Lokakuu se mennä hujahti ja taas on aika jatkaa "10 kuvaa kesään- haastetta". Onneksi olin merkannut muistutuksen kalenteriin marraskuun ensimmäisen päivän kohdalle ja vähän ennen hämärän tuloa nappasin kuvat pihalta. Kovin suurta eroa lokakuun kollaasiin ei mielestäni ole. Suurin muutos on tapahtunut vaahteran kohdalla, joka on tiputtanut kaikki lehtensä. Vähän ennen kuvausta satoi kaatamalla ja kuvissa onkin sellainen jännä punertava sävy.

Tässä marraskuun tunnelmat ja alla vertailun vuoksi lokakuun ensimmäisenä päivänä otettu kuva.

Jos haluat, niin tästä pääset tuohon lokakuun ja samalla haasteen aloituspostaukseen, klik

Meillä on ollut oikea kotiviikonloppu. Ja sellaiset ovat tärkeitä välillä. Kun ei tarvitse lähteä minnekään, ei laittautua, eikä edes olla kovin sosiaalinen : ) Vähän enemmän unta ja sekalaisia pikkuaskareita, mutta ei kiirettä.

Mahtuu tähän sunnuntai-iltaan vielä yksi tärkeä asia, nimittäin Solsidanin uusi jakso : )

Sellainen hyvän mielen sarja, joka on mukava katsoa ennen nukkumaan menoa.

Kauniita unia ja kuullaan taas,

Päivi

Kynttilänjalat ovat vähän sellainen juttu, jota on vaikea vastustaa. Ihan viime vuosina en ole niitä juuri lisää hankkinut, mutta syy on lähinnä siinä, että kaappiin ei enää mahdu : ) Kaikenlaisia sekalaisia tuikkukuppeja, isoja ja pienempiä kynttilänjalkoja on hyllyt täynnä. Mukana on ikisuosikkeja, kuten Iittalan Kivi-lyhdyt, mutta myös niitä, jotka voisin hyvin laittaa kiertoon. Tulisi sitten vähän tilaakin lisää.

Nyt syksyn aikana olen katsellut erityisesti moderninpaa suuntaa edustavia kynttilänjalkoja. Koska meillä on nämä ruutuikkunat ja lankkulattiat, niitä mukaan olisi kauhea tarve saada selkeämpiä linjoja. Useimmat kynttiläkupit- ja jalathan ovat käteviä myös siinä, että niitä voi hyvin pitää esillä ympäri vuoden - kunhan eivät ole tontuilla kuvioituja ; )

Tänään olin ajatellut kerätä sammalta omatekoista kynttiläasetelmaa varten, mutta en ehtinytkään metsään ennen hämärän tuloa. Sammaleitten sijasta kasasin pieniä kollaaseja moderneista kynttilänjaloista, jotka miellyttävät kovasti omaa silmää. Osa vanhoja tuttuja, mutta mukana on myös ainakin minulle uusiakin löytöjä.

Georg Jensenin Ribbons-sarjan kynttilälyhdyt ja -jalat. Näissä on mukavasti kontrastia - materiaalina ruostumaton teräs, mutta pyöreät muodot.

Kuvat Georg Jensen ja Stockmann

Iittalan Festivo-sarjan kynttilänjalkoja meillä jo onkin, mutta aina joukkoon pari lisää sopii. Sen sijaan Nappula-sarjaa olen toistaiseksi kaupoissa vain ihallut. Erityisesti pidän kuvassa olevista väreistä: valkoinen, musta ja messinki.

Kuvat Iittala

By Lassenin Kubus 4 -kynttilänjalkaa olen myös pitkään ihallut, mutta en vaan ole sitä hankkinut. Ehkä siksi, että sitä näkyy niin monessa paikassa, blogeissa ainakin ; ) Mutta toisaalta eihän se saisi olla este, jos muuten pitää jostakin tuotteesta kovasti. Joten eiköhän tämä meillekin pian tule - tuohon kynttilänjalan keskelle voisi tehdä kauniin jouluasetelmankin. Mutta valkoinen vai musta, musta vai valkoinen...

Kuvat Finnish Design Shop

Noh, nyt tuli pieni hyppy modernista linjasta, mutta onhan sitä vähän näissäkin. Aarikan Keisarinna-sarjan kynttilänjalat ovat todella tyylikkäitä, mutta muodoissa on myös pehmeyttä. Tuo vasemmalla oleva lyhty on erityisen upea, mutta sen saamiseksi pitäisi jo laatia pitkän ajan säästösuunnitelma ; )

Kuvat Aarikka

Vasemmalla oleva Hayn Lup-kynttilänjalka puolestaan on varsin pelkistetty ja kaunis. Kuparisena vielä erityisen viehättävä. Sitä tosin mietin, että kuinka usein steariinia olisi myös pöydällä... Oikealla on Design House Stockholmin Nordic Shine -kynttilänjalka, valkoisena ja mustana. Siinä on hieman piirteitä perinteisestä puisesta kyntteliköstä ja ehkä siksi se tuntuukin hyvällä tavalla tutulta ja turvalliselta.

Kuvat Finnish Design Shop ja Design House Stockholm

Vasemmalla on Muuton valurautainen Gloria-kynttilänjalka. Siihen voi laittaa esille haluamansa määrän kynttilöitä. Hmmm, mietin myös miltä vihreä sammal näyttäisi kynttilöiden välissä tai sitten keskellä olevassa ympyrässä. Gloria on Kubuksen lisäksi iso suosikkini. Oikealla on niinikään Muuton kynttilänjalka, The More The Merrier harmaana. Sen voi itse koota haluttuun muotoon erillisiä kynttilänpidikkeitä yhdistelemällä. Melkoisen veikeä.

Kuvat Room21 ja Finnish Design Shop

Sokerina pohjalla Klongin huikean hieno Teluria-kynttelikkö. Sen on suunnitellut Note Design Studio. Tämä ei varmasti jäisi huomiotta lipaston reunalla : )

Kuvat Note Design Studio ja Klong

Johan siinä on haaveita vuosikymmeniksi : ) Olisipa kiva kuulla, mikä on teidän suosikkinne?

Mukavaa loppuiltaa toivotellen,

Päivi

Onko meillä yhtään huonekalua tai muuta tavaraa, jonka olisimme hankkineet ensimmäiseen omaan kotiin ja joka olisi käytössä yhä edelleen? Siinäpä visainen pähkinä! Sain suloiselta Hannalta Pastellimajasta "Alusta asti matkassa" -haasteen. Alkujaan se on lähtenyt liikkeelle Valkoisen Harmajan Suvilta. Kyse ei ole nyt lapsuudenkodista lähtöisin olevista tavaroista, vaan niistä ihan itse hankituista.

Meidän ensimmäinen, yhteinen kotimme oli kerrostalokaksio ja pitkälti sitä sisustettiin vanhemmilta saaduilta huonekaluilla. Uusiakin ostettiin, mutta ne eivät enää ole käytössä. Olisipa hienoa sanoa, että kyllä vaan, klassikkovalaisimen hoksasin heti silloin hankkia ja edelleen se on meillä paraatipaikalla. Mutta ei ; ) Päässä jo pyöri ja lopulta en keksinyt muuta kuin ison säästöpossun. Sen ostimme häämatkalta, ihailin nimittäin siihen aikaan valtavasti telkkarimainoksen Fairy-possua...! Possu on ehjä ja aika arvokaskin nykyään - se kun vetää melkoisen määrän pikkukolikoita mahaansa ; )

Sitten yhtenä iltana nukkumaan mennessä hoksasin, että siinähän se on, meidän alusta asti matkassa ollut tavara! Marko muistin senkin, että Anttilasta ostettiin. Jo pelkkä Anttila oli siihen aikaan valtavan suuri asia, sitä kun ei meidän entisellä kotiseudulla ollut ; )

No mutta, siellähän se puheenaihe piilottelee...

Ujonpuoleinen, ei tuo itseään esille...

Mutta sitten kun sänky on pedattu, ei pääse tuoli enää päiväpeiton ja tyynyjen alle piiloon.

Nykyisin olen kyllä sen verran laiska peittelijä, että melkein melkein päivittäin tuolilla joku tyynyt tai peitto on. Hyvin on tämä tuoli meitä palvellut, siellä kerrostalokaksiossa se oli eteisessä, kaikissa muissa sen jälkeisissä kodeissa makuuhuoneessa. Ja aina muuttaessa on hetken mietitty, että pidetäänkö tämä vielä? Tuolin ulkonäkö edustaa omaa aikakauttaan, 1990-luvun puoliväliä, muistan että silloin oli samaa tyyliä olevia ruokailuryhmiä yms. paljon myynnissä.

Pitkään aikaan tuoli ei ole enää erityisemmin silmää viehättänyt, mutta toisaalta ei ärsytäkään. Se on myös tukeva, eikä ole edes likaantunut. Joten siihenhän makuuhuoneen nurkkaan se sopii edelleen tyynytelineeksi. Ja joskus sillä on myös varsin arvokas tehtävä, kun erään pikkuihmisen lempikissa jää tuolille lekottelemaan : )

Laitan haasteen eteenpäin kolmeen kauniiseen blogiin:

- Aamu Omenatarhassa

- Keski.

- Monday to Sunday Home

Ja nyt kipinkapin pakkaamaan, sillä lähden ihan justiinsa pienelle laivareissulle viiden äitiystävän kanssa. Hyvää seuraa ja ruokaa ilman kiirettä. Yksi ystävistä muistutti meitä muita laittamaan joustopöksyt jalkaan, sillä pöydäthän on tarkoitus syödä tyhjiksi! Sillä ajatuksella vaatteita valitsemaan :D

Aurinkoista alkavaa viikonloppua ja leppoisaa isänpäivää!

Päivi

Kyllä vaan, lähellä se joulu näyttää olevan : ) Meillä kuusi tuodaan sisälle ja koristellaan viikkoa ennen aattoa. Olohuoneen ja keittiön välissä seistessään se on tuonut kaunista ja rauhallista tunnelmaa jouluhössötyksen keskelle. Tässä muutama kuva viime vuoden joulukuusesta:

Kuusenkoristeet olivat meillä vuosia samat, yhdistelmä uutta ja vanhaa, mutta edellisjouluksi laitettiin koko setti uusiksi. Väreinä ovat nyt valkoinen ja hopea. Kristallia, lintuja, helminauhaa ja villalangasta ja styroxpalloista tein kevyitä pallosia. Valkoiset silkkikukat löysin tarjouslaarista, leikkasin vaan varret pois ja näin kukat asettuvat helposti kuusen oksille.

Ihan vielä en tosin ole joulutunnelmissa, mutta tämän postauksen tein Sisustusunelmien Johannan innostamana, tästä pääset hänen blogiinsa, klik. Kuva-arkistoja olikin pakko kaivella, sillä parina viime päivänä en ole ollut kotona valoisaan aikaan. Kyllä se niin on, että näin pimeänä vuodenaikana kuvia pitää alkaa ottaa varastoon vaikkapa viikonlopun aikana.

Tänä jouluna en aio hankkia kuuseen mitään uusia koristeita ja luulenkin, että tällä setillä mennään seuraavat kymmenen vuotta ; ) Paitsi niitä villalanka-palloja voisin kyllä muutaman lisää tehdä. Mitenkäs teillä muilla, onko joulukuusi jo pilkahdellut mieleen?

Melkein kirjoitin tähän "jouluisin terveisin", huh! Nyt pitää vähän skarpata ; )

Päivi

Arvatkaas, voiko näin kaunista vesipulloa vain ihailla ja jättää sen silti kaupan hyllylle? Ei onnistu ainakaan ihmiseltä, jolla on se vesipullo aina kassissa ja joka paikassa mukana. Voihan sitä vartin matkalla ruokaostoksille Prismaan vaikka kuolla janoon. Ja ainakin pysyy päänsärky loitolla, kun ei pääse nestehukka yllättämään : )

En tiedä, miten en ole tähän Eva Solon muoviseen vesipulloon koskaan aiemmin kiinnittänyt huomiota... Tosin ihan liian harvoin tulee käytyä muualla kuin siellä ruokakaupassa, mutta nettikauppojen valikoimia sentään välillä iltapuhteina katselen. No, tämän pullon löysin Stockmannilta ja on se niin kaunis! Ei sitä oikein raaskii kassiinkaan piilottaa, joten ehkä se saa sitten ilahduttaa työpöydällä. Pulloon mahtuu puoli litraa vettä, joten päivän aikana sitä on kyllä täytettävä.

Korkin kantohihnaa löytyi myös vihreänä ja pinkkinä, mutta valitsin itse tämän neutraalin harmaan. Käyttökokemuksena täytyy vielä mainita, että pullon puhdistuskin on helppoa - sen voi laittaa tiskikoneeseen ja ison suuaukon vuoksi tiskiharjalla pesu onnistuu sekin näppärästi.

Tänään onkin taas pitkästä aikaa niin kaunis ilma, että taidan kiiruhtaa seuraavaksi ulos. Sammalta pitäisi ainakin kerätä talteen ennen lumen tuloa. Mutta ihan ensin harjoitellaan hetki murtolukujen laventamista ja supistamista meidän koululaisen kanssa...huh, kun vaan muistaisi miten sekin tehdään ; )

Aurinkoista lauantaipäivää toivotellen,
Päivi

Heipä hei ja mukavaa maanantai-iltaa! Viikonloppu on taas vietetty ja uusi viikko saatu näppärästi käyntiin. Sunnuntaina olin mukana järjestelemässä voimistelunäytöstä, jossa meidän Tiukukin oli esiintymässä muiden telinevoimistelijoiden kanssa. Vuosittainen näytös on yksi voimistelusyksyn kohokohdista ja tälläkin kertaa urheilutalon penkkirivit oli piukkaan täytetty. Eikä ihme, sillä taitavia voimistelijoita on aina ilo katsella : )

Lauantai sujuikin arkisemmissa kotipuuhissa ja sen matikan kertaamisessa. Miten voikin kuudennen luokan murtoluvut kiemuroineen hävitä niinkin tehokkaasti mielestä? Vaikka toisaalta onhan niistä omista matikantunneista muutama vuosi aikaa... Siinä murtolukujen supistamisen välissä vein myös olohuoneessa olleen rottinkikorin pois. Korissa on ollut lasten leluja, mutta nyt kun naperot ovat jo näinkin isoja, ei leluihin ole pitkään aikaan koskettu. Ne suosikkitavarat kun taitavat olla jokaisella omassa huoneessa. Brion junarata vetureineen on kuitenkin sellainen klassikko, joka mielellään saa olla alakerrassa. Ratoja tykkäävät rakennella isommatkin lapset ja olohuoneesta siihen löytyy tilaakin parhaiten.

Nyt kun olen täällä blogissakin puhunut siitä, kuinka meidän huusholliin pitäisi saada modernimpaa ilmettä, niin tiesin miten toimia. Hain lapsuudenkotini vintiltä junapalikoille vanhan vakan! Eli ei hyvin alkanut tämä projekti ; ) Mutta vakka on kaunis ja juuri sopivan kokoinen ratapalikoille. Se siis saa olla paikoillaan ja yritän löytää sen modernin twistin jossain muussa muodossa.

Nyt kiiruhdan katsomaan telkkarista Suomen kauneinta kotia, jossa onkin tänään vuorossa arkkitehtien unelmakoteja - ja luulen, että ne ovat juuri sitä modernia linjaa : )

Päivi

Parina viime vuonna olen tehnyt tällaisen talvisen asetelman sammaleesta ja Kivi-lyhdyistä. Jalallisella vatilla on syvyyttä pari senttiä, joten sammaleen alla on muovilla vuorattu styrox-levy. Se on suojannut astian hyvin, eikä minkäänlaisia jälkiä ole tullut. Asetelma on saanut olla paikallaan yleensä koko talvikauden - kyllähän sammal jonkin verran haalistuu, mutta siinä vaiheessa kun se alkaa häiritä silmää, sen saakin jo heittää pois.

Kuvia viime vuoden versiosta pääset katsomaan tästä, klik.

Kynttilöitä lukuunottamatta olohuoneessa ei ole vielä talvisempia juttuja näkyvissä. Kyllä niitä nyt voisi jo alkaa viritellä, viikonlopuksi kun lupailtiin pakkasiakin tänne etelään. Toivottavasti saamme vähän luntakin valoa tuomaan. Taidan roikkua vielä vähän syksyssä, kun en ole raaskinnut heittää tuota hortensian oksaa pois. Luulen, että siirrän sen nytkin joulun ajaksi vain jonnekin syrjempään ja otan sitten hyasinttien ja amaryllisten jälkeen uudelleen esille : )

En ole ihan varma kannattaako tätä kertoa, mutta menköön... Sammal tosiaan kannattaa kuivata hyvin ennen kuin sen tuo sisätiloihin. Pidän sitä yleensä teknisessä tilassa lämpimässä ainakin viikon verran, väljästi pahvilaatikkoon aseteltuna. Kun tuon sammaleet sisälle, niin silloinkin laitan ne vähäksi aikaa arkieteisen altaaseen, jolloin viimeisetkin pikkuötökät yleensä jäävät sinne altaan reunoille. Vasta tämän jälkeen laitan sammalta asetelmiin. Ja tietenkin ulkona sammalta kerätessä rapsutan ylimääräisen mullan, neulaset yms. mahdollisimman tarkasti pois. Mutta kyllä niitä sitkeitä yksilöitä silti näköjään riittää... Tämä kuvan sammalmätäs oli ollut keittiön pöydällä nelisen päivää, kun tytöt huomasivat pöydällä kastemadon!!! Ihan kunnon vonkaleen. Neuvokkaat neidit olivat kipanneet madon ruohikkoon, joten en itse sitä edes nähnyt. Silva kyllä otti valokuvan todistusaineistoksi : ) Eihän se mato ole voinut pöydälle mistään muualta tulla kuin sammaleesta, mutta todella sitkeä yksilö on ollut kyseessä. Tuikutkin kun paloivat asetelmassa jokaisena päivänä. Tästä opin ainakin sen, että seuraavia sammalsatseja kuivatan kyllä vielä kauemmin ennen sisälle tuomista ; )

Kauniita unia ja lumikuvia ***

Päivi

Ps. Vastailen teidän ihaniin vakkakommentteihin huomenna : )

Täällä meidän kotikylässä ei ole järveä, mutta onneksi pienen ajomatkan päästä löytyy useita. Viime vuonna näihin aikoihin pysähdyimme kauppareissulla hetkeksi Pyhäjärven rannalle. Valo oli juuri silloin niin upea, että lapset innostuivat hetkeksi poseeraamaan. Tuossa viimeisessä kuvassa on vähän halloween-henkeäkin mukana : ) Aika nopeasti aurinko alkoi laskea ja jossain vaiheessa ei enää erottanut usvan keskeltä järven ja taivaan rajaa. Tuo päivä taisi viime vuonnakin olla niitä harvoja kirkkaita marraskuun päiviä ja jäi siksi niin hyvin mieleen.

Huomenna illansuussa me tavataan sukulaisia, mutta aamupäivällä ajattelin käydä etsimässä hyasintteja. Kyllähän niitä jossain on jo pakko olla, tällaisessa pikkukaupungissakin. Vähän tarvitaan nyt apua, että pääsisin hiljalleen joulun odotuksen tunnelmiin, ja hyasinteilla se onnistuu aina takuuvarmasti. Jos vielä laittaisi joulumusiikkia soimaan, niin eiköhän siinä jo ala nisset ja nasset pyöriä mielessä : )

Leppoisaa ja toivottavasti aurinkoista lauantaipäivää!

Päivi

Heipä hei! Näin viikon alkajaisiksi päätin tarttua tupatarkastusten jatkamiseen. Mennään käymään kodinhoitohuoneessa. Pientä viimeistelyä vaille on tämäkin huone, mutta ei kuitenkaan mitään pyykkihuoltoa häiritsevää.

Huone on kooltaan 11 neliötä ja se sijaitsee keskellä yläkertaa - laitan tähän pohjapiirustuksen, josta sen hahmottaa paremmin. Meille oli tärkeää sijoittaa kodinhoitohuone makuuhuoneiden lähelle, jotta pyykkejä ei tarvitse kannella pitkiä matkoja. Alakerran arkieteisessä on käytössä vanha pyykkikone, jossa sitten pestään pihavaatteet. Iso plussa on myös se, että kodinhoitohuoneesta on käynti parvekkeelle. Näin kaikki tuuletukset ja ravistelut onnistuvat hyvin. Itse tykkään myös kesäaikaan pitää ovea auki silittäessä.

Entäs huoneen värimaailma? No, nyt en varmaankaan enää uskaltaisi valita turkoosia seinille ; ) Mutta silloin rakennusaikana ajattelin, että pyykkihommia olisi kivempi tehdä iloisessa huoneessa. Sillä mentiin ja hyvä niin! Ainakaan vielä väri ei ole ärsyttänyt ja maalillahan sen sitten saa muutettua.

Oviaukon oikealle puolelle jää syvennys, jonka voi tarvittaessa muuttaa vaatehuoneeksi. En kyllä yhtään tiedä, miksi me ei niin tehty? No, kaikkea kummaa voi rakennusaikana tulla mieleen, ja me päädyttiin laittamaan syvennykseen seuraavassa kuvassa oleva vanha kaappi. Siellä säilytetään kaikki liinavaatteet. Fiksu sähkömies teki varmuuden vuoksi vaatehuonetta varten omat vedot valaisimelle, jotta mielen muuttaminen jälkikäteen olisi mahdollisimman helppoa : )

Silittämisen kannalta on hyvä, että silityslauta mahtuu olemaan koko ajan esillä huoneessa. Tai näin luulin!?! Käytännössä kuitenkin kerään kaapin täyteen vaatteita ja tartun hommaan yleensä vasta sitten, kun sinne ei enempää mahdu! Marko tosin silittää itse omat kauluspaitansa. Tarkkaa puuhaa nääs : )

Likapyykki on erillisessä kaapissa, jossa on kolme koria: vaaleille, värillisille ja tummille vaatteille. Ja nyt täytyy ihan ylpeänä todeta, että nuo meidän lapset osaavat pääsääntöisesti myös laittaa vaatteensa oikeisiin koreihin. Vielä kun ne nenäliinat muistettaisiin ottaa taskuista pois...

Mankeli on tätini vanha ja kestävää laatua. Pyyhkeet ja lakanat menevät aina mankelin kautta. Ihan mukavaa puuhaa, mutta sama juttu kuin silittämisen kanssa. Pino nousee aika korkeaksi ennen hommaan tarttumista.

Arvaatteko miksi nuo langat neulan kera ovat tuossa pöydällä esillä? Ihan oikein juu - jotta olisi sitten helppoa tarvittaessa ommella irronneet napit. Joita muutan säilytetään peltirasiassa. Jätetään se nyt kertomatta miten lankojen esilläolo siihen ompelemiseen vaikuttaa...

Mukavaa maanantain jatkoa ja samalla marraskuun viimeistä viikkoa!

Päivi

Ennen joulua meillä on vielä juhlittavana yhdet syntymäpäivät. Silva täytti seitsemän jo lokakuun lopulla, mutta monien päällekkäisten aikataulujen vuoksi juhlat pidetään vasta reilun viikon kuluttua. Ovat näppärästi samalla pikkujoulut kummeille ja lähisuvulle : )

Olen aina tykännyt tehdä lasten synttäreille kutsukortit - on ollut valokuva- ja askarteluteemaa. Tosin parina viime vuonna olen ollut niin viime tingassa kutsujen kanssa, että juhlapäivä on tarvinnut ilmoittaa vieraille jo etukäteen tekstiviestillä. Kutsut ovat menneet sitten perässä postissa.

Toissapäivänä Silva alkoi kysellä, että no, tehdäänkö ne kutsut? Olin jo ajatellut, että taitaa jäädä väliin tällä kertaa. Mutta mikäs siinä, kumpikin kun tykkää askarrella. Aiheen olen nähnyt Pinterestissa ja se valittiin, sillä paljon muuhun ei olisi ollut tarvikkeita valmiina. Ja kun se kiirekin jo oli... Tosin sellainen värikäs kakku olisi ollut enemmän Silvan tyylinen, mutta tyttö kelpuutti tämän mustavalkoisenkin version. Silva pätki teipit, minä asettelin ja piirsin. Sitten vielä lopuksi printtasin kutsutekstin kortin sisäpuolelle (se ei näy kuvissa). Valmis! Tulipas tehtyä : )

Mukavaa myöhäisiltaa!

Päivi

Heipä hei! Löysin kuin löysinkin viime viikonloppuna hyasintteja. Mutta katsokaa kuinka pikkuisia! Tarjolla oli kyllä isompiakin (normaalikokoisia siis), mutta kun valkoisia halusin, niin näihin oli tyytyminen. Ja ovathan ne suloisia, toivottavasti myös aukeavat! Ovat nimittäin olleet nyt viikon verran yhtä supussa.

Istutin hyasintit tuollaisiin minikokoisiin maljakoihin ja vielä rennosti sammalta päälle. Alla oleva vanha tarjotin oli melkoisen kauheassa kunnossa, mutta hopeisella spraymaalilla siitäkin tuli vallan käyttökelpoinen. Kuvat on ihan tarkoituksella tiukasti rajattuja, sillä keittiö ja olohuone ovat tällä hetkellä mullin mallin. Aloitin pienen maalausprojektin ihanan Rillan tapaan, klik ja paluuta ei ole ; ) Tiedän siis, millä puuhalla huominen päivä jatkuu! Jossain välissä tosin pitää ehtiä ottaa lasten joulukalenterit esille. Ei ole kylläkään pelkoa, että asia unohtuisi - pienet ja isot muistuttajat pitävät varmasti asiasta huolen : )

Rentoa perjantai-iltaa ja aurinkoista viikonlopun alkua!

Päivi

Mistä on meidän ensimmäinen adventti tehty? Toki sen kynttilän sytyttämisestä aamutuimaan ja virittäytymisestä joulukuun tunnelmaan. Mutta myös pienestä oivalluksesta, että sitä voi paljon paremmin kun on tyytyväinen vähän pienemmistäkin aikaansaannoksista. Että kaikki sujuu hyvin vähemmälläkin suorittamisella. Ja nyt en puhu joulustressistä : )

Marko palasi eilen kotiin puolentoista viikon työmatkalta Kiinasta. Ja arvatkaa mitä, me kotiväkihän pärjättiin ihan hyvin! Onhan me toki ennenkin pärjätty, mutta kieltämättä aikamoisen stressin kera. En tiedä mikä lamppu nyt välähti vai opinko viimeinkin (reilun kymmenen vuoden jälkeen), että arjen ei tarvitse pyöriäkään samaan tapaan kuin molempien vanhempien ollessa kotona. Että sekä äiti ja lapset voivat paremmin, kun otetaan vähän rennommin. Niinpä jätimme pari lasten harrastuskertaa väliin ja saimme tilalle mukavan ja rauhallisen illan. Söimme myös muutaman kerran ihan kaupan valmisruokaa. Hyvin kelpasi. En halunnut nipottaa siitäkään, että lasten huoneet saattoivat olla hyrskyn myrskyn nukkumaan mennessä - siinä vaiheessa iltaa, kun kaikki ovat väsyneitä, saa nimittäin ihan ilman ponnisteluja jättiriidan helposti aikaan. Kyllä niitä huoneita ehti sitten viikonlopunkin aikana siivoilla. Ja lapset siivosivatkin, kukin oman luontaisen tapansa mukaan : )

Itse sain hyvää mieltä vaikkapa siitä, kun koristelin kotia talviasuun. Pehmeitä vilttejä, lisää kynttilöitä ja valosarjoja, rauhallisia sävyjä. Mutta suurin ilo tuli siitä, että minä ja lapset olimme onnellisia, vaikka arki ei ollutkaan sellaista, hmmm, täydellistä. Pientä kinaakin oli varmaan joka päivä, niin kuin lapsiperheissä yleensä on. Ja niin, täydellistä kenen mielestä? Ihan itse olin kaikki odotukset omaan päähäni ladannut. Mutta tällä kertaa en halunnut harmitella kaikkea sitä mitä en ehtinyt tehdä, vaan iloitsin jokaisesta pienestä asiasta mikä onnistui. Asia, jonka kovasti yritän pitää mielessä jatkossakin.

Niin ja mahtuihan kymmeneen päivään tietenkin omat mutkansa. Kuten vaikkapa vatsatautia ja viikon verran pois toiminnasta (korjauksen vuoksi) ollut alakerran vessa. Mainio yhdistelmä. Mutta nyt ovat taas kaikki kunnossa, sekä vessa, että vatsat.

Aamulla tämän adventtikuvan ottamisen jälkeen huomasin, että kappas, rento vaihde on jäänyt päälle. Kasasin kyllä tuon asetelman kynttilöineen ja sammalineen, mutta ne pienet koristukset kynttilöiden kyljestä puuttuvat. Ehtiihän sitä. Ja jos ei ehdi, niin hyvin nuo palavat ilmankin.

Tässä olotilassa ei voi muuta toivotella kuin rentoa ja leppoisaa alkavaa viikkoa : )
Päivi

Ihan hassulta tuntui, kirjoittaa tuohon otsikkoon sana kesä : ) Mutta tämä haaste jatkuu läpi koko pitkän talven, kevään ja sitten ollaan taas siellä, missä linnut laulaa ja kukat kukkii. Toisaalta tällainen joulukuun alunkin maisema on kaunis ja rauhoittava. Ihan oikeanlainen siis tähän vuodenaikaan. Haasteen aloituspostaukseen pääset tästä, klik.

Luntakin voisi jo hiljalleen tulla, tuosta kuvissa näkyvästä määrästä kun ei vielä palloja pyöritellä. Mutta ihmeen paljon ovat nämäkin maisemat muuttuneet jo pelkästään parissa kuukaudessa. Itsekin sen tajuaa paremmin kuvien myötä.

Joulua odotellaan jo meilläkin - ainakin glögi maistuu piparien kera ja joulusävelet soivat. Mutta sen pitemmälle ei olla vielä päästy, sillä ensin juhlitaan Silvan synttärit. Selailun alla on siis iso reseptipino. Paljon taidetaan päätyä tekemään taas tuttuja ja hyväksi havaittuja tarjottavia, mutta muutamia uusiakin leipomuksia on kiva kokeilla.

Makoisia unia kaikille, minä jatkan vielä hetken niiden kakkuohjeiden tutkimista : )
Päivi

Heipä hei! Ajattelin vinkata teille helposta ja kivasta joulukoristeesta, eli jouluprinteistä. Monille teistä ne saattavat olla tuttuja ja ainakin Pinterestissä käyvät eivät ole voineet näiltä kuvilta välttyä. Mutta jos ihan kaikki eivät ole vielä näihin törmänneet : ) Minunkin piti tänään tehdä postaus ihan eri aiheesta, mutta sitten jämähdinkin tähän koneen ääreen selailemaan näitä kauniita printtejä.

Pinterestissa (et tarvitse tiliä katsellaksesi kuvia) ja ihan googlettamalla löytyy runsaasti ilmaisia jouluprinttejä, mutta myös eri kokoisia kortteja ja vaikkapa tulostettavia lahjapussukoita. Hakusanoina voi käyttää esimerkiksi seuraavia: free christmas printables / free christmas chalkboard printables. Jälkimmäisellä löytää erityisen ihania liitutauluprinttejä.

Tässä muutamia omia suosikkejani. Kuvan alla on linkki alkuperäiselle sivulle, josta printin voi ladata omalle koneelle tulostamista varten.

Original by Hoosier Homemade

Original by Yellow Bliss Road

Original by Craftberry bush

Original by Alderberry Hill

Ja lopuksi vielä pirteää punaista : )

Original by Trains and Tutus

Nyt pitäisi jo kiiruhtaa nukkumaan, mutta ensin tulostan kyllä tuon punaisen kaunokaisen : )

Kauniita unia ja oikein hyvää huomista Itsenäisyyspäivää!

Päivi

Heipä hei, mitäs teille kuuluu? Pitkä viikonloppu itsenäisyyspäivineen on vietetty ja joulukuussa mennään jo pitkällä. Tässä vaiheessa aina havahdun huomaamaan, että tosiaan, se jouluaattokin on jo kahden viikon kuluttua! Aika ihanaa - odotan kovasti joulukauden leipomisia ja ruuanlaittoa, kynttilänvaloa, rauhallisia kävelylenkkejä, joulusäveliä kotona ja kirkossakin kuunnellen, lasten iloa ja jännitystä, hyasintin tuoksua, pakentointitalkoita glögin ja suklaan kera, joulupuuroa ja kiirettömyyttä. Tarkoituksella jätin mainitsematta viime hetken stressin ihan kaiken suhteen, hermostuneet lapset, väsyneet vanhemmat, ruuhkaiset ja hikiset kauppareissut, kiireen ja joulupäivien aikatauluttamisen, niin ja mahdollisen vesisateen. En maininnut, koska niitä ei toivottavasti jouluna nähdä. Ja jos sitä vettä sataa, niin eihän me anneta sen häiritä : )

Kuva on otettu Silvan seiskasynttäreiltä viime sunnuntaina. Juhlia valmistellessa tulin samalla viettäneeksi useamman päivän nettitauon. Tietokoneen lisäksi jäi kyllä aukaisematta telkkarikin, uutiset katsomatta ja lukematta ja kännykkäkin sai vain vähän huomiota. Lisäksi yritin nukkua pois univelkaa, jota on hiljalleen syksyn aikana kertynyt. Päivät kuluivat jauhoja pöllytellen, maalisutin kanssa ja kaikenlaisia pieniä rästihommia tehden.

Synttärit sujuivat mukavassa hulinassa kuten aina ja sankari oli onnellinen : ) Kuvaaminen tosin jäi taas vähiin ja sen pakollisen kynttilöiden puhaltamiskuvan lisäksi muistin napata vain muutaman ruudun. Lisäksi huomasin vasta jälkikäteen, että tuosta etualalla olevasta kakusta puuttuvat mustikat ja metsämansikat. Niiden piti tulla noiden suklaakiehkuroiden alle, mutta siellä ovat edelleen tallessa pakkasessa. Muistilista tarvittavista valmisteluista ei olisi pahitteeksi ; )

Taustalla muuten näkyy tuo seinä, jonka maalasin valkoiseksi. Valokuvien paspikset olivat kellastuneet todella ikävästi ja ajattelin, että samalla teen kuville pikaehostuksen. Tarkoituksena oli kääntää paspikset näppärästi toisinpäin, mutta en sitten muistanut kuinka tukevasti olin teipannut kuvat pahveihin kiinni. Johan siinä kello tikitti pitkällä aamuyössä, kun sain homman valmiiksi. Kaukaa katsoen kaikki on ihan ok, mutta kun tiirailee kuvia läheltä, niin huomaa repaleiset teipinjäljet selvästi. Jossain vaiheessa on siis kuitenkin teetettävä kaikkiin kuviin uudet paspikset. Valkoista maalia on runsaasti jäljellä ja nyt loppuviikosta tarkoitus on siirtyä raikastamaan yläkerran aulan seiniä. Siellä ei onneksi ole samanlaista tauluseinää vastassa!

Mutta nyt lopetan tämän puheripulin, jossa ei taida olla päätä eikä häntää! Kauheasti vaan kertyy asiaa muutaman päivän aikana : ) Synttärikemujen jälkeen palaan täällä blogissakin taas ajantasalle ja kuullaan seuraavalla kerralla vähän jouluisemmilla jutuilla.

Reipasta viikon jatkoa toivotellen,

Päivi

Kotiin on aina mukava tulla, mutta joskus kieltämättä huokaisun kera. Usein eteisessä on vastassa liikaa sekalaista tavaraa, joista välttämättä yksikään ei ole omalla paikallaan. Ja kaikilla ei edes ole sitä paikkaa, sillä tavarat ovat tulossa jostain tai menossa sinne jonnekin. Jatkuvan muuttoliikkeen vastapainoksi on kiva kun eteisessäkin on yksi paikka, joka saa olla rauhassa rompekasoilta.

Korkeassa lipastossa säilytetään kaikki pipot, hanskat ja villasukat - tarpeellinen kaluste siis. Lipaston päälle olen koonnut omaa silmää miellyttäviä pikkutavaroita, joita muutaman kerran vuodessa vaihtelen. Tällä nykyisellä talvisella satsilla ajattelin mennä seuraavat pari kuukautta ihan joulun aikaa lukuun ottamatta. Männynkävyt saivat huurteisen ilmeen valkoisella ja hopeisella spraymaalilla.

Jouluisempi ilme löytyi muutamalla punaisella pikkupallolla. Hyasinttikin vaihtui valkoiseen.

Juolustressiä en ajatellut tänä vuonna potea, mutta nyt kyllä hiukkasen otsassa naputtaa. Joulukortit ovat nimittäin vielä pahasti vaiheessa ja huomennahan ne pitäisi jo jättää postiin! No, tässä tilanteessa on oltu melkein joka vuosi, joten jaksan olla vielä luottavainen ; )

Leppoisaa illan jatkoa ja kaikille viime hetken korttiaskartelijoille tsemppiä : )

Päivi

Kuisti talviasussa

Heippa kivat kesänaapurit

Kummituspuu

Kahvinystävän joulukalenteri

9 kuvaa (keski)kesään

Katsaus kynttilänjalkoihin

Alusta asti matkassa

Viisi viikkoa joulukuuseen

Kyllä kelpaa juoda!

Vakan paikka

Talvinen tuikkuasetelma

Pyhäjärvellä vuosi sitten

Tupatarkastus - Kodinhoitohuone

Hurjan helppo kutsukortti

Suloiset reppanat

Pieni oivallus

8 kuvaa (keski)kesään

Tulostettavat jouluprintit

Nettipimennosta herätty

Kun tulen kotiin