Quantcast
Channel: Peltotien päässä
Viewing all 220 articles
Browse latest View live

Tiirinkosken tunnelmallinen Tehdas

$
0
0
Eilen hurautimme tuohon vajaan tunnin matkan päähän Hämeenlinnaan ystäväperhettä tapaamaan. Ennen kyläilyä piipahdimme kuitenkin Tiirinkosken Tehtaalla (klik). Lifestyle-puotia luotsaavat "tehtaan tytöt" Kati ja Nina ja ihastuttava liike heillä onkin.



Pienen puodin värimaailma on kauniin maanläheinen , tuotevalikoima houkutteleva ja miljöö, se vasta upea onkin! Vanhaan navettaan kunnostettu kauppa sijaitsee keskellä maaseudun rauhaa Hämeen Härkätien varrella. Kauppakeskus- ja marketruuhkat ovat kaukana.



Tiirinkosken upeat taljat ovat tilan omaa tuotantoa. Erityisesti tämä kaunis, takaa kirjailtu torkkupeitto jäi mieleen kutkuttelemaan. Nina kertoi, että tämän kuvassa olevan peiton reunat ovat vielä viimeistelemättä.



Puodin pihalta löytyi lisää ihasteltavaa erityisesti lasten mieleen. Silva viihtyi silittämässä söpöjä lampaita ja pässiä. Ja mistä puhuttiin kun päästiin autoon? Että voisiko meillekin ottaa oman pässin? ; ))



Meidän käynti oli tällä kertaa hieman pikainen, mutta ehdimme kuitenkin hankkia muutaman kauniin joululahjan. Meille kotiin ostimme tämän upeasti valoa heijastavan House Doctorin kynttilälyhdyn. Toinenkin kynttelikkö lähti mukaan, mutta siitä kuvia sitten toisella kertaa.



Suosittelen lämpimästi poikkeamaan Tiirinkosken Tehtaalla. Näissä maaseudulla olevissa puodeissa tunnelma on jotain ihan muuta kuin kaupunkiympäristössä. Rauhallisessa ja kauniissa miljöössä välillä esiin kurkkaava joulustressikin häviää taivaan tuuliin : )

Oikein ihanaa alkavaa viikkoa toivotellen,
Päivi


Huhuu, kuuleeko tonttu?

$
0
0
Täällä olisi vielä pieni satsi toivomuskirjeitä joulupukille vietäväksi. Tiukasti rullattuna kaikki kolme. Ja on täällä tontulle vähän evästäkin, että jaksaa sitten koko yön juosta hakemassa viime hetken kirjeitä. Xylitol-purkan lapset laittoivat myös lautaselle, ettei tontun hampaisiin vaan tule reikiä.



Kaksi ensimmäistä kuvaa on otettu melko sukkelaan myöhään illalla, kattovalojen loisteessa - oli toimittava nopeasti sillä eräät pienet, uteliaat korvat olivat tarkkana ; ) Jos vaikka tällä kertaa heräisi kesken unien ja kuulisi tontun rapistelun alakerrassa…



Mutta kävipäs meillä taas sotkuinen tonttu! Tai ehkä vaan kovin kiireinen. Piparinmuruja löytyi aamulla pitkin eteisen lattiaa. Maito oli juotu, korppu syöty, samoin purkka, mutta omenaa tonttu ei ollut enää jaksanut. Ihmekös tuo kun oli jo kiireellä juostava seuraavaan paikkaan.



Ja miten se tonttu oikeasti pääsee meille sisälle? Niin hiljaa ettei kukaan kuule? Sitä Silva kovasti ihmetteli. Joulun taikaa on meillä siis vielä tänä vuonna kovasti ilmassa. Vuoden päästä joulupukin maailman todellisuus lienee jo paljastunut, nytkin se on jo vähän kiikun kaakun.

Joulun taika on meillä aikuisillakin aina välillä hukassa. Ja ihmekös se - on kiirettä, aikatauluja, muistamisia   joka suuntaan ja tehtävää enemmän kuin ehtisi. Lumeton maakin tekee sen, että on vaikea uskoa jouluaaton olevan enää kuuden yön päässä.

Mutta sieltä se taas tulee, valmiisiin koteihin ja myös niihin, joissa hommat ovat vähän puolitiessä ; ) Silti joulu on varmasti hyvä ja kaunis kaikissa. Ja se joulun taika, sehän taitaakin olla joulussa itsessään <3

Leppoisia valmisteluita : )
Päivi

On hanget korkeat nietokset...

$
0
0
...tai oli, viime vuonna. Nyt joulutunnelmaa tuo sateen ropina. Onneksi joulunvietto ei kuitenkaan tyssää keliin, vaikka ne valkoiset nietokset ovatkin kaunis lisä. Kuvassa on meidän joulukortti vuoden takaa. Ensi-innostuksen jälkeen kuvaussessio aidan vierellä koki lievää vastahankaa. Tarpominen hangessa ja hymyileminen alkoi kyllästyttää jokaista ja Aarni ilmoittikin selvästi, että seuraavana jouluna hän ei enää suostu tonttulakki päässä poseeraamaan ; ) 



Me vietämme huomisen jouluaaton ihan rauhassa oman perheen kesken. Sitä joulupukin tuloakin varmaan vähän jännitetään. Mutta tärkeintä on se, että voidaan vaan olla möllöttää, eikä ole kiire minnekään. Joulupäivänä ja Tapaninpäivänä ovat sitten vuorossa kyläilyt isovanhempien ja sisarusten luona. Eiköhän silloin taas pelata muutamat matsit lautapelejäkin : ) 

Pyhien jälkeen palaan taas tänne blogin puolelle, mutta nyt haluan toivottaa teille tunnelmallista joulua, lämpöä, rakkautta ja joulurauhaa

Päivi  

Blogini esittelyssä Tarjan sivukonttorissa

$
0
0
Heippa kaikille ja oikein mukavaa arkeen paluuta! Tai ei sentään, kyllä nyt eletään vielä mukavaa joulunaikaa. Minun pitikin laittaa tänne muutamia joulukuvia meiltä kotoa, mutta olen viime päivät kuvannut laiskanlaisesti. Tänäänkin muistin kameran vasta myöhään iltapäivällä kun ulkona oli jo aivan hämärää. Tosin eihän se päivä tainnut missään vaiheessa kunnolla valjeta. 

Sataako teidän muidenkin kotikulmilla vettä? Täällä meilläpäin sitä tuntuu tulevan joka päivä ja vaikka sen jotenkin kestänkin, niin tuo kylätie ei enää kauaa. Alkaa olla aikamoinen savirata ajaa. Sitten kun sitä lunta jossain vaiheessa tulla tupruttaa, niin lupaan etten valita pihan kolaushommista ; ) 



Vaikka en niitä joulukuvia nyt vielä tänne blogiin saakka saanutkaan, niin silti sain oikein mukavan postausaiheen. Teille monille Tarja´s Snowland -blogi on varmasti tuttu, mutta tiesittekö, että Tarjalla on myös "sivukonttori"? Tuo sivukonttori on blogi, jonne Tarja on koonnut kattavan listan erilaista sisustusblogeista ja aina tasaisin väliajoin hän esittelee siellä laajemmin jonkun listan blogeista. Loistava idea mielestäni! Ja nyt siis esittelyvuorossa Peltotien päässä : ) 



Tarjan tekemästä esittelystä voi lukea hieman tarkemmin tämän oman blogini syntyvaiheista ja vaikkapa sisustustyylistäni. Tosin sillä ei parane paljoa kehuskella ja taidankin siellä mainita, että sitä tyyliä ei oikein ole ; ) 

Tästä pääset suoraan Sisustusblogin sivuille, klik.



Käykää ihmeessä kurkkaamassa vaikkei minun blogi tämän enempää kiinnostaisikaan : ) sillä löydätte varmasti sieltä listalta monta mukavaa uutta blogituttavuutta. Lämmin kiitos vielä Tarjalle, että pyysit tätä minun pikkuista blogia esiteltäväksi <3

Leppoisaa perjantai-illan jatkoa teille kaikille, 
Päivi

Ps. Kuvituksena tässä postauksessa sekalainen setti kuluneen vuoden varrelta. 

Multipin candle holder - joulun kaunein kynttelikkö

$
0
0
Meillä kuten lähes joka kodissa palaa näin talviaikaan runsaasti kynttilöitä. Ja onhan noita tuikkukuppeja sun muita kynttilänjalkoja sitten kerääntynytkin vuosien varrella. Aika tarkkaan nykyisin harkitsen kaikki ostokset, eikä turhaa kaapintäytettä tule juuri hankittua. Mutta tämän kauniin kynttilänjalan kohdalla taisi viedä tunne järkeä enemmän : ) 


Kyseessä on Enon valmistama Multi pin candle holder. Suomalaisista nettiputiikeista en kynttelikköä löytänyt, joten tilasin omani Made in Design -kaupasta, klik. Tuotteen kevyt ulkonäkö ihastutti kovasti ja se on kaunis myös ilman sytytettyjä kynttilöitä. Kynttelikön hintalappu (noin 30 euroa) on myös kohtuullinen. 

Kynttilöiden pohjaan tein ensin pienen reiän ja sen jälkeen painoin ne kynttelikön piikkeihin. Hyvin onnistui, eikä yksikään kynttilä haljennut vaikka sitä vähän ounastelin. Nuo eripituiset tapit ovat melkoisen ohuet, mutta silti yllättävän tukevan tuntuiset. 

Ihan jouluksi kynttelikkö ei ehtinyt perille, mutta se tuotiin näppärästi kotiovelle perjantaina. Ensimmäinen sijoituspaikka oli työhuoneessa, mistä nämä kuvatkin ovat. Tänään sitten viimein siivosin olohuoneen aaton lahjahässäkän jäljiltä ja siirsin kynttelikön sinne.

Tänään oli muuten ihan ihmeellinen päivä, ei satanut yhtään pisaraa vettä : ) 

Kivaa sunnuntai-illan jatkoa toivotellen, 
Päivi

Joulukodista talvikodiksi

$
0
0
Vuoden viimeinen päivä, joten en taida kehdata enää kovin jouluisia juttuja tänne blogiin laittaa. Mutta silti ajattelen, että joulunaikaa vielä eletään - meillä on koko perhe lomalla loppiaiseen saakka, joten se normiarki kaikkine kiireineen ei ole vielä päässyt pahasti häiritsemään tätä eloa ja oloa : ) 

Tänään aamulla tosin mietin, että ollaanko me jo liiaksi pudottu lomailupumpuliin? Heräsin nimittäin uneen, jossa tammikuu oli jo puolessa välissä, mutta olin kokonaan unohtanut lähettää lapset kouluun! Unessa opettaja soitti ja muistuttu vanhempien velvollisuudesta! ; D

Niin, mutta se joulu - muutos joulukodista talvikodiksi kävi helposti, sillä varsinaisia joulukoristeita oli vain muutama esillä. Kynttilöitä ja kukkia pääasiassa. Joulukuusi meillä vielä on ja se saakin valaista olohuonetta ja keittiötä ainakin sinne loppiaiseen saakka. Ja vaikka vähän pitempääkin jos ei ala varistaa neulasia. Kaikki valonsäteet kun ovat tervetulleita tällaisen pimeän kelin keskelle. 







Nyt pikaisesti laittamaan tukka kuosiin ja vuodenvaihteen viettoon siskon perheen luokse. 
Iloista ja säkenöivää iltaa kaikille : ) 
Päivi

2013 Peltotien päässä

$
0
0
Sinne se taas meni, hujahti vain. Yksi kokonainen vuosi. Vaikka sitä tietää tarkalleen kuinka pitkä yksi vuorokausi on, kuinka monta päivää viikossa, niin silti ajan kulumisen nopea vauhti yllättää aina. Mutta nyt meillä on taas aivan uusi vuosi edessämme, 365 päivää täynnä kaikkea sitä mitä elämään kuuluu. Monta uutta mahdollisuutta ja ikimuistoista hetkeä. Ollaan niistä kiitollisia ja käytetään ne hyvin :-)

Kokosin pienet kollaasit tästä ensimmäisestä blogivuodestani. Muutamia sisustusjuttuja ja muita tärkeitä hetkiä.

TAMMIKUU 2013


Tammikuun lopussa nappasin aloituskuvaksi blogiin lumisen kuvan pihalta. Silloin sitä oli. Lunta ja näköjään myös aurinkoa. Kolmannessa postauksessa kerroin tekemästäni tuikkuasetelmasta. 


HELMIKUU 2013

Vieraseteiseen toin lehtikuusen oksan, kuvailin lumisia maisemia, kasasin talvisen kimpun valkoisista tulppaaneista ja pihalta hakemistani risuista. Silvan kanssa tehtiin panna cottaa. Ja kylläpäs nyt alkoi mieli haikailla kaikkien perään, tulppaanien, hyvän jälkkärin ja sen lumen tietenkin! Lehtipuun oksan näen tästä koneeltakin, joten sitä ei ole niin ikävä ; )


MAALISKUU 2013

Maaliskuussa elettiin jo kevättunnelmissa ja Aarni päätti aloittaa terassikauden tekemällä läksyt ulkona. Kissamme Nacho sai ihan oman blogipostauksensa ja tytöt tekivät päivän urakan pääsiäisnoitina. Tupatarkastuksen merkeissä esittelin työhuoneen ja olohuoneen.

HUHTIKUU 2013

Kevään korvalla ikävöin jo sini- ja valkovuokkoja, ostin sohvalle uuden tyynyn, esittelin arkieteisen ja meidän edellisen kodin pienen pihan. Olohuoneen ilme ja värimaailma rauhoittui vilttien ja tyynyjen vaihdolla.


TOUKOKUU 2013

Vappuna juhlittiin Markon syntymäpäivää vähän jälkikäteen. Teimme myös pienen reissun Tukholmaan, mistä mukaan tarttui mm. kaunis tuoksupullo. Lisäksi innostuin tekemään mysliä ison lasipurkillisen (ja teen muuten edelleenkin : ) ja kuvailin taloa myös hieman ulkoapäin.


KESÄKUU 2013

Kesäkuussa aikaa vietettiin paljon ulkosalla koiranputkia maljakkoon keräillen ja metsämansikoita syöden. Vesimelonistakin tehtiin hauskoja tikkareita. Ihmettelin myös joulutähteä, joka edelleen kukoisti. Ihan seuraavaan jouluun saakka se ei kuitenkaan pysynyt yhtä hyvässä kuosissa.


HEINÄKUU 2013

Kävimme Markon kanssa Hyvinkään asuntomessuilla ihailemassa kauniita taloja. Upeasta Majasta innostuneena kävin heti taittelemassa pihljajanoksia maljakkoon kotonakin. Yhtenä aurinkoisena päivänä juhlittiin Tiukua ja Aarnia yhteissynttärien merkeissä ja kauniilla keleillä tuli vietettyä paljon aikaa pihalla. Blogissa esittelin keittiön tupatarkastuksen merkeissä ja etuterassi sai pintaansa mustan värin.


ELOKUU 2013

Elokuu oli Silvalle jännää aikaa - ensimmäinen hammas tippui, jonka kunniaksi piti ihan leipoa kakku. Ja kyllähän se ensimmäiselle luokalle menokin vähän mietitytti. Marko teki olohuoneen seinustalle pienen sivupöydän, kokeiltiin minuutin mutakakkua ja oli takaterassin vuoro muuttua mustaksi. Kylätien varteen istutin muutaman vaaleanpunaisen syklaamin ja takanreunalle keräsin pihalta kesän viimeisiä kauniita kukkia.


SYYSKUU 2013

Syyskuu on yksi omista lempikuukausistani ja silloin kävimme lasten kanssa retkeilemässä läheisessä Liesjärven kansallispuistossa. Poikkesin myös Helsingissä tulli- ja pakkahuoneella Designweekin merkeissä. Huonojen päivien varalle printtasin itselleni tsemppitaulun ja blogissa esittelin telkkarihuoneen.


LOKAKUU 2013

Taas oli aika hyvästellä meidän jokakesäiset naapurit eli veljeni hiehot. Olohuoneeseen ostin kummituspuun ja terasseille istuttelin talvisemmat kukat ruukkuihin. Lokakuussa oli myös muutamia kauniita ja kirpeitä pakkasaamuja.


MARRASKUU 2013

Marraskuussa askartelin Silvan kanssa kutsuja tuleville seiskasynttäreille ja esittelin kodinhoitohuoneen tupatarkastuksen myötä. Muistelin vuosi sitten otettuja kuvia Pyhäjärvellä ja istutin ensimmäiset hyasintit ruukkuihin. Ne olivat niin pieniä ja hidaskasvuisia, että vasta jouluksi ehtivät täyteen kukkaan.


JOULUKUU 2013

Ja sittenvuosi olikin jo taas joulukuussa. Kävimme tunnelmallisella Tiirinkosken Tehtaalla Hämeenlinnassa ja lapset pääsivät ihailemaan tilan pässejä. Spraymaalilla suihkuttelin kävyille hieman vaaleamman ilmeen ja arkieteisen lipaston päälle asettelin jouluista ilmettä. Lapset kirjoittivat joulupukille toivomuskirjeet ja jättivät tontulle evästä. Ja melko sotkuinen tonttu meillä taas kävikin! Hankin pitkään haaveilemani Enon kynttelikön ja kotia koristelin kevyesti joulua varten.

Kaikkea vuoteen mahtui näin pikakelauksellakin. Kiitos kaikille teille ihanille lukijoille, kun olette täällä blogissani vierailleet. Kiitos erityisesti kaikista lämpimistä ja hauskoista kommenteista, ilahdun niin kovasti jokaisesta. Ja lämpimästi tervetuloa teille uusille lukijoille! Nähdään ja kuullaan taas toivottavasti monet kerrat tämän vuoden puolella : )

terveisin Päivi <3

7 kuvaa (keski)kesään

$
0
0
Kuka olisi uskonut, en minä ainakaan, että tammikuun alussakaan meillä ei vielä ole lunta. Maisema on lähes samannäköinen kuin joulukuun alussa. Nyt tuolla ulkona näyttää olevan ihan hienoinen kuura maassa, mutta vuoden ensimmäisenä päivänä ei ollut sitäkään. 

Mutta aina pitää olla jotain mitä hämmästellä, joten ihmetellään tämän talven kohdalla sitten tätä "talvettomuutta". Ja onhan näitä erikoisia talvia ollut ennekin. Me mentiin Markon kanssa naimisiin helmikuun lopussa kohta 16 vuotta sitten. Haaveissa oli satumainen lumimaisema, paljon jäälyhtyjä hääpaikalla ja sitä rataa. Arvatkaa vaan, oliko maa silloin valkoinen? Ei suinkaan, ei yhtään hiutaletta ja nollakeli. Tarkenin hyvin tulla kirkosta ulos hihattomalla hääpuvulla ; ) 

No mutta, eiköhän tämä aihe ole käsitelty näillä höpötyksillä. Minä lähden nyt lasten kanssa toppatakkiostoksille ja luotan siihen, että se talvikin vielä tulee näille leveysasteille : ) 

Reipasta perjantaipäivää itse kullekin!
Päivi


Rahkapulla ja mee pois!

$
0
0
Miten nämä liittyvät toisiinsa, rahkapulla ja pois meneminen? Eivät kerrassaan mitenkään, paitsi että tapahtuivat samaan aikaan tänä aamuna. Haudutettua teetä, se pulla ja pitkästä aikaa otin sisustuslehdenkin luettavaksi. Hiljainen tupa ja rauha lukea. Pari minuuttia ja yläkerrassa kiljutaan "Mee pois!" Seuraavaksi vähän kovempaa ja no, tylymmillä sanoilla. Jaahas, joululoma on tainnut kestää tarpeeksi kauan. 


Joululoman aikana lapset ovat nähneet omia kavereitaan vain yhtenä tai kahtena päivänä. Selvähän se on, että sisarukset alkavat ärsyttää. Ei siihen tarvita edes sen kummenpaa syytä, riittää, että yksi kävelee toisen huoneen ovelle kysymään jotain "tyhmää".  Tai vain ilmestyy näköpiiriin. 

Juon teetä, syön pullaa, mutta lehden lukeminen on jäänyt. Mietin, että pitäisikö taas kerran mennä selvittämään sanaharkkaa. Annan olla, oppiahan se riitelykin on. 

Ja jos aamu alkoikin huonosti, niin iltapäivä sujui jo ihan mallikkaasti. Pelasivat yhdessä korttia ja odotin sivukorvalla milloin yhtä aletaan syyttää huijariksi, toista huonoksi häviäjäksi ja kolmatta muuten vain osaamattomaksi pelaajaksi. Mutta kuuluikin vain naurua ja hyväntuulista höpötystä. 

Meillä on ollut pitkä ja leppoisa joululoma. Sellainen, jonka aikana ei tehty puoliakaan siitä, mitä suunniteltiin. Mutta kaikella on aikansa, sillä lomailullakin. Normaali arki tuntuu jo niin houkuttelevalta säännöllisine rytmeineen. Ja se koulun alku, se on erittäin tervetullut ainakin näin äidin näkökulmasta : ) 

Mukavaa loppiaista ja levollista arjen alkua!
Päivi

Valloittavat kalenterikortit

$
0
0
Viikko pyörähti mukavasti liikkeelle ja arki alkoi, vesisateessa, kuinkas muuten ; ) Havahduin pari päivää sitten siihen, että meillä ei vieläkään ollut kivaa seinäkalenteria. Etsiskelin netistä vaihtoehtoja ja törmäsin varsin suloisiin pikkukalentereihin. 

Niistä mikään ei ollut sellainen, joka olisi sopinut meidän perheen seinäkalenteriksi - muistiinpanotilaa kun ei juurikaan ole. Mutta sitten keksin, että pikkukalentereista voisi tehdä onnittelukortteja. Helmikuun sankarille February-kortti ja synttäripäivänhän voi vaikka ympyröidä. 

Tässä ensimmäiset tulostukseni ja keskellä valmis jätskikortti veljenpojan juhliin. Liimasin kuvan vielä mustalle kartongille ja merkkasin synttäripäivän sydämellä. Nopeasti helppo ja hieman erilainen kortti : ) 

Kokosin tähän myös omat suosikkikalenterini tätä kortti-ideaa ajatellen. Kuvien alta löytyvät linkit alkuperäisille sivuille, joista voi ladata ja tulostaa kalenterit itselleen. 





















Kauniita kalentereita ovat kaikki nämä suunnittelijat tehneet. Toivottavasti löysitte niistä jonkun mieleisen? : )

Iloa viikkoon!
Päivi

Lohtusoppa

$
0
0




Joskus ei vaan suju. Vaikka kuinka toivoisi. Oma uusi vuosi alkoikin vähän isommalla takapakilla. Pohdintaa ja pähkäilyä, sitten taas eteenpäin. Niinhän se menee ja epäonni kuuluu elämään. Mutta harmittaa toki silti. Lohturuoka on tällaisissa tilanteissa paikallaan ja suklaahaan auttaa aina. Vaan ei nyt. Jouluna taisi tulla sellainen yliannostus, että oli keksittävä muuta. 

Keitot ovat sellaista arjen perusruokaa josta meillä kaikki tykkäävät. Ja koska meidän perheen aikuisille kevyempi ruokavalio on enemmän kuin tarpeen, niin kasvisosekeittohan on napakymppi. Lämmittää sydäntä, täyttää vatsan, eikä tarvitse harmitella liiallista herkkujen popsimista. Tein bataattiporkkana-sopan Valion ohjeen mukaan, klik. Hyvää tuli, mutta aineksia on toki helppo muutella niin halutessaan. Tätä keittoa meillä varmasti syödään jatkossakin, ilman niitä takapakkejakin : )

Tänään olikin vallan outo päivä, sillä ihan oli unohtunut miltä pieni pakkanen tuntuu. Ja mukavaahan se oli ulkoilu, kun ei tarvinnut kuraisella pihalla hypellä. Luntakin satoi, pieniä hahtuvia. Juuri sen verran, että tytöt pystyivät tekemään lumienkelit. Jos sääennusteet pitävät paikkansa, niin kumisaappaat on viimein aika siirtää sivuun : ) 

Lämpöistä lauantai-iltaa toivotellen, 
Päivi

Kauan kaivattu

$
0
0
Aivan toisenlaista juttua olin aikeissa kirjoittaa tänään. Sisustusaiheista taas pitkästä aikaa. Mutta eihän tuota valopalloa taivaalla voinut ohittaa. En edes muista milloin aurinko olisi täällä meidän kulmilla paistanut. Kauan siitä kyllä on. Ensin katselin kirkasta taivasta sisätiloista, mutta kahden jälkeen ehdin hetkeksi kameran kanssa pihalle. Lyhyt päivä vielä on ja kuvaushetkellä aurinko alkoikin jo painua kohti metsänreunaa.


Kovin hentoinen on talvi vielä täällä Hämeessa, pellotkaan eivät ole lumen peitossa. Mutta hyvä näinkin, paljon parempi kuin vesisade ja pimeys. Tänään lasten koululla tehtiin jo luistelujäätä, joten talven liikuntakausikin pääsee alkamaan. Ja jos sitä lunta tulee reippaasti enemmän, niin ajattelin tehdä jotain ihan kummallista! Viime vuonna jo suunnittelin lähteväni suksien päälle, mutta nyt voisin sen ihan toteuttaa. Edellisestä hiihtokerrasta taitaa tosin olla lähes 20 vuotta, joten luultavasti kokeilen suksien pitoa ensin jossain metsän piilossa ; ) 

Auringonsäteitä jokaisen viikkoon, 
Päivi

Valkoisten seinien kaipuu

$
0
0






Viime vuoden puolella aloittelin pientä raikastusprojektia maalaamalla vanhan lipaston valkoiseksi. Seuraavana vuorossa oli keittiössä olevan taulukollaasi-seinän maalaaminen. Pieni seinänpätkä vaan. Halusin kokeilla miltä se valkoinen väri seinällä tuntuu. Ja alakerrassa nimenomaan. Ylhäällä makuuhuoneissa meillä onkin valkoiset seinät + yksittäisiä tapettiseiniä.

Alakerran seinät sen sijaan on maalattu kaikki (paitsi telkkarihuone) harmaan-vihertävän-beigen sävyllä. Se on kaunis väri, mutta yksi mutta siinä on. Nämä meidän lattiat on niin tummat, että varsinkin pimeällä, keinovalojen aikaan, seinät ja lattia yhdessä näyttävät jotenkin tunkkaiselta, ei-kutsuvalta. Kovasti tykkään kyllä seinän väristä edelleen ja jos meillä olisi vaikka valkoiset lautalattiat, niin yhdistelmä olisi varmaankin hyvin raikas ja kaunis. 

Raikastusprojekti jatkuu seuraavaksi yläkerran aulan merkeissä. Jostain kumman syystä maalattiin sekin silloin rakennusaikana sillä alakerran sävyllä. Huono valinta, sillä ikkunattomaan aulaan ei paljoa luonnonvaloa heru. Toivon, että valkoiset seinät tuo sinne hiukan valoisamman ilmeen. Tavarat on jo siirretty pois tieltä ja seuraavaksi pitäisi aloittaa sen homman tylsin vaihe, eli listojen ja ovenkarmien suojaaminen teippaamalla. Siihen teippihommaan verrattuna itse maalaaminen onkin sitten jo oikeasti mukavaa. 

Katsotaan millaisen ajan saan tähän projektiin kulumaan, mutta sitten kun on valmista niin laitan kyllä ennen-jälkeen kuvia tänne blogiin : ) 

Huomenna onkin taas perjantai! Aarnin luokka järjestää discon oman koulun oppilaille ja mekin mennään sinne Markon kanssa valvontahommiin. Ihan hauskaa ja kyllä kaikenlaisista discoiluista onkin aikaa :D

Mukavaa illan jatkoa ja aurinkoista perjantaipäivää!
Päivi

Unta ja valoa

$
0
0
Valoa. Sitä on viime päivinä riittänyt. Esikkojen kuvaaminenkin oli pelkkää iloa ja ihmetystä. Muutaman pimeän kuukauden jälkeen auringonvaloa jaksaa huokailla varmaan pitkälle kevättalveen. Valkoiset esikot purkitin kaunistamaan keittiön pöytää ja keltaiset työhuoneeseen. Keltaiset kukat on olleet pitkään vähäsen paitsiossa, mutta nyt ne taas viehättävät. Sama juttu puisten kukkalaatikoitten kanssa, siellä ne ovat nököttäneet kaapin ylähyllyllä. Kun meillä on puuta ympäri huushollia muutenkin paljon, niin en ole sitä enää kukkien seuraksi kaivannut. Mutta nythän ne ovat taas kuin uudet. Kikka on tuttu lasten lelujen kohdalta, mutta toimii näköjään kukkaruukkujenkin kohdalla : ) 

Unta. Sitä tarvitsen paljon enemmän. Olen ihan onnettoman hyvä yökukkuja - tosin siinä asiassa ei ole mitään hyvää. Ei ollenkaan. Olen yleensä väsynyt siinä kymmenen jälkeen illalla, mutta vain hetken. Ja kun sen hetken jaksaa sinnitellä, niin iltaa on vallan helppo jatkaa yhteen, kahteen yöllä. Aamulla kaduttaa, mutta seuraavana iltana taas sama juttu. Iltaisin tulee mieleen monenlaisia juttuja, joita olisi vielä kiva tehdä. Usein jotain pientä sisustushommaa, tietokoneen ääressä puuhailua tai ihan vaan tulevien tapahtumien suunnittelua ja listailua. 

Vaan nyt on muutoksen tuulet pyörähtäneet. Olen muutamana iltana mennyt nukkumaan juuri näihin aikoihin, puoli yhdentoista paikkeilla. Ja on se kuulkaa ollut vaikeaa. Kun ei millään malttaisi. Haukotuttaa, mutta silti haluaisi ja pitäisi tehdä sitä ja tätä. Muutos oli silti pakko tehdä, sillä en mitenkään enää tahtonut jaksaa lyhyillä yöunilla. Hermot menee helposti, silmät lupsuu iltapäivällä ja ajatus ei kulje. Hetkellisesti valvominen ei haittaa, mutta pitemmän päälle se on vallan huono juttu. 

Joten pitemmittä puheitta, hyvää yötä ja kauniita unia : ) 
Päivi

Antaa valon tulvia

$
0
0
Olen vieläkin ihan ihmeissäni tästä kaikesta valosta. Kuinka pieni lumen määrä ja pakkanen toivat talven. Vaikka olihan sitä hämmästeltävää pitkään piinanneessa pimeydessä ja vesisateissakin. Keväällä sitten ihaillaan puhkeavia lehtiä ja vihreäksi muuttuvia maisemia. Jokaisessa vuodenajassa ja luonnon kierrossa on niin paljon hämmästeltävää, ettei käy meidän suomalaisten elo pitkästyttäväksi : )




Valo tulvii sisälle kaikista ikkunoista - tutut kotinurkatkin näyttää taas erilaisilta kuin kynttilänvalossa hipsiessä.  Yleensä lisääntyvä valo saa aikaan pientä innostusta sisustusasioissa ja sehän sopii. Pieni lisätsemppi on nimittäin tarpeen yläkerran aulan seinien maalauksen kanssa ; ) 

En ole pitkään aikaan huomannut kiittää teitä kaikista mahtavista kommenteista, joita jaksatte tänne kirjoittaa. Joten kiitos <3 Kommentit piristävät ja ilahduttavat. Usein myös lohduttavat, kuten esimerkiksi edellisessä postauksessa, jossa harmittelin sekalaista unirytmiäni ja liiallista valvomista. Mutta en olekaan ainoa yökukkuja, kohtalotovereita löytyy! Jatketaan uniharjoituksia ja ehkä me kaikki hiljalleen muututaan edes vähän aamuvirkummiksi : ) 

Iloista viikon jatkoa, 
Päivi


Blockin paikka ja 1-vuotias blogi

$
0
0
Heipparallaa taasen! Ja pitkästä aikaa! Viime päivät ovat menneet odottamattomissa kiireissä ja niitähän se arki usein on täynnä - muutoksia aikatauluissa, ylimääräisiä hommia, niitä joita ei ollenkaan suunnitellut tekevänsä juuri tässä kohtaa. Ja nyt vissiin vatsatautiakin, sillä Aarni-ressukka on pysynyt petissä lähes koko päivän. Mutta pieniä ilojakin päiviin mahtuu ja yksi niistä on tämä kuvissa oleva Block-valaisin. Se on pyörinyt meillä jo jonkin aikaa, mutta ei ole löytänyt paikkaansa. Mutta olisiko se nyt sitten tässä, arkieteisen lipaston päällä?

Vaihdoin muutenkin pikkutavaroita lipaston päällä ja nyt alkaa jo hiukan näyttää siltä mitä olen hakenut. Melko mustavalkoista kyllä, mutta tasapainottaa edes hiukan muualla eteisessä olevaa kaulaliinojen, reppujen ja kenkien sekalaista värimaailmaa. Jonka jätin ihan suosilla kuvaamatta ; )

Muistatteko kun jokin aikaa sitten tein postauksen valloittavista kalenterikorteista, klik.  Yksi mukaan valitsemistani oli Sara "Smäm" Woodrovin suunnittelema kaunis kalenteri, klik. Ajattelin itse, että kalentereista saa kauniita onnittelukortteja, mutta eipä tullut mieleen tulostaa niistä tauluja! Onneksi löysin idean Form Follows Function -blogin Tuijalta (klik taas : ) Kiitos Tuijalle, taulusta tuli mielestä tosi kiva! Tämä kuvahan on "voimassa" huhtikuun loppuun ja sitten voi printata halutessaan seuraavat neljä kuukautta esille.

Sitten ihan toiseen asiaan, ajankuluun sekin tosin liittyy. Tämä minunkin blogi tuli tänään vuoden ikäiseksi! Ihan ihmeellistä, sillä muista hyvin vuoden takaisen tammikuun kun pähkäilin, että kehtaanko julkaista sen ensimmäisen postauksen : ) Hiljalleen tässä on löytänyt sen itselleen ominaisen tavan blogata, vaikka opittavaa on kosolti edelleen. Nyt mielessä askarruttaa erityisesti blogin ulkonäkö, pientä faceliftiä tarvittaisiin sillä saralla. Ja siihen faceliftiin liittyen ajattelin uskaltaa julkaista enemmän tätä päivää olevan kuvan bloggarista itsestäänkin:

Juu, hei vaan kaikille! Suttuinen kännykkäkuva parin kuukauden takaa ; ) Omia kuviani täällä ei ole juuri näkynytkään. Lähinnä siitä syystä, että oma olomuoto ei tunnu kovin no, omalta. Nuo pari profiilikuvaakin ovat niiltä hoikemmilta päiviltä. Muutamat viime vuodet ovat olleet sellaisia, että omalle itselle ei ole paljoa jäänyt aikaa. Muutosta muutoksen perään, paljon hyvää, mutta ihan riittävästi ikävääkin. Ja jos välillä olisi ollut aikaa, niin sitten ei enää ole ollut voimia. Niitä kuuluisia ruuhkavuosia uskoisin.

Sisustuspainotteisena haluaisin tämän blogin pitää jatkossakin, mutta onhan se elämä täällä Peltotien päässä paljon muutakin. Uskon siis, että vaikkapa juttuja arjesta, vanhemmuudesta, leipomisesta  ja maalaiselämästä nähdään luontokuvien lisäksi edelleen. Ehkä lisäilen mukaan enemmän hyvinvointiakin. Se on itselläni nyt kovasti pinnalla ja tärkeää. Ei mitään kilojuttuja kuitenkaan, tapahtukoon se projekti ihan yksityisesti : ) Mutta niitä muita asioita, jotka monesti ovat arjen hulinassa koetuksella. Kuten riittävä uni, sillä saralla jatketaan uutterasti.

Mutta kovasti mielelläni otan vastaan toiveita postausten suhteen - olisi kiva kuulla mikä teitä eniten kiinnostaa ja mistä aiheista olisi mukava lukea. Ja saa sanoa senkin, mitä ei enää välittäisi täällä nähdä. Kuten bloggarin omaa naamaa ;D

Vastailen vielä illemmalla teidän edellisen postauksen kommentteihin, mutta nyt pitää välillä käydä kurkkaamassa vatsatautipotilasta. Ja suorittaa vähän niitä arkisia hommiakin. Sunnuntai-ilta jatkukoon siis mukavasti silityksen parissa.

Iloista iltaa kanssasilittäjille ja kaikille muillekin!
Päivi

Huilitauko

$
0
0
Heipähei! Muutaman viime päivän olenkin viettänyt ihan sohvalla lepäillen Silvan kanssa - tosin seuralaisena on ollut myös nuhakuume. Mutta hei, vasta ensimmäinen flunssa tänä talvena, aika hyvin siis. Tai sitten olen jo autuaasti unohtanut olleet ja menneet pöpöt : ) 

Tänään, kolmantena huilipäivänä alkoi tuntua jo siltä, että eiköhän nyt ole tarpeeksi pötkötelty. Tosin olisin itse voinut vielä jatkaakin, mutta Silvalla kuume oli selvästi tipotiessään. Touhutyttö teki nopeasti useamman sivun läksyjä, luki ja askarteli ja piirsi äidin tietokoneen : ) Sitten auringon kutsu alkoi olla niin voimakas, että pyrähdettiin hetkeksi pihalle hakemaan maljakkoon muutamia koivunoksia ja mustikanvarpuja. Kummasti niiden mukana tuli kevättalven tunnelmaa sisälle. Ja jos viikonlopuksi ennustetut lumisateet osuvat kohdalle, niin taisi olla viimeiset hetket hakea nuo varvut. 

Huomenna koittaakin taas ihan normaali arkipäivä, mukavaa sellaista kaikille!
Päivi

Kuka määrää tahdin?

$
0
0
Huilitauosta tulikin sitten melkoisen pitkä. Ihan suunnittelematta kyllä. 

Viimeiset puolitoista viikkoa arki on vienyt mukanaan. Tykkään kyllä arjesta, usein se on sitä parasta. Mutta liika on liikaa ja hyvästä arjesta tulee yhtä ja samaa harmaata massaa. Aamusta iltaan, päivästä toiseen. 

Silloin helposti tuntuu, että nyt joku muu määrää tahdin. Itse vain juoksee perässä ja usein vielä viisi minuuttia jäljessä kaikesta. Arki vie eikä paljoa kysele miten kukakin keikkuu mukana.































Sitä niin helposti vain jämähtää huonoihin ja piintyneihin tapoihin, ei osaa riuhtaista itseään irti. Eikä jaksakaan. Kunhan hommat tulee hoidettua, sama se onko hauskaa. Suoritetaan arkea. 








































Silti pienikin pysähdys usein riittäisi. Katsella taivaalle ja ihmetellä pilvien matkaa, seurata oravan huoletonta hyppelyä pihapuussa. Tai asetella kaunista tulppaanikimppua ja näppäillä muutamia valokuvia : ) 

Kauniita asioita on maailma täynnä ja ihan oma arkikin. Pitäisi vaan pysähtyä ja olla hetki hiljaa, katsella ja ihastella. Voi olla, että pysähtymisen vuoksi joku toinen asia jää tekemättä, mutta ehkä se ei olekaan niin tärkeää. Mukavistakin asioista on välillä osattava luopua. 







































Kun tasapaino taas löytyy, niin itselläkin on enemmän annettavaa. Ja arki muuttuu suorittamisesta ilon aiheeksi. Säännötkin ovat vain omassa päässä. Vaikka olenkin sitä mieltä, että ei herkkuja ennen ruokaa, niin yritän opetella välillä syömään jälkkärin ensin ; ) 

Lauantai-ilta, iloa ja lepoa teille kaikille!
Päivi

10 ruutusuosikkia

$
0
0
Nyt on kuulkaas unohtunut vallan Instagram-kuvien pyörähtely täällä blogin puolella. Vanhoja otoksia jo, joten ei kaivella niitä sen enempää kuin 10 oman suosikkiruutuni verran. Tässä valikoitu satsi viimeisen neljän-viiden kuukauden ajalta. 

Eräänä aamuna lapsia kouluun viedessä oli pakko pysähtyä nappaamaan kuva sumuisesta peltomaisemasta. Aamun valossa oli silloin jotain taianomaista. 

Muutamat viime päivät ovatkin taas olleet harmaavoittoisia sään puolesta ja tällaiset syksyn kirkkaat värit tuntuvat olevan niin kaukana. Mutta kyllä ne sieltä taas tulevat - tänä vuonna jo!




































Ja ne ensimmäiset pakkasaamut! Kaikki kuuralla kuorrutettu näyttää silloin kauniilta. 




































On niin luontopainotteisia nämä kuvat näköjään, että tähän väliin pieni kollaasi aiemmin viime vuonna otetuista kuvista. 

Parvekkeen kaiteelle satoi eräänä päivänä kevyt kerros lunta. Kuvan ottaminenkin oli helppoa, kun ei tarvinnut kyykkiä ulkona maassa hiutaleita kuvaamassa. 

Loppuvuonna emännöin ensimmäisiä sisustuskutsujani ja sain ystäviltä kauniin kukkakimpun. Valopilkut lisäsin kuvankäsittelyllä, niin tuli vähän talvitunnelmaa : ) 

Tämän kuvan otin muutama tunti ennen kuin piti alkaa ihan mahdoton lumimyrsky. Ei alkanut ollenkaan, mutta ihan mahdoton harmaus kyllä jatkui. 


































Tämän kuvan aiheesta kirjoittelin tänne blogiinkin, eli kauniista Enon kynttilänjalasta. Suosikki edelleen. 




































Tytöt tekivät aiemmin talvella suloisen lumiukon. Urheasti se seisoi meidän pihalla monen päivän ajan,  kunnes rankkasateiden jäljiltä maassa oli enää ukon hattu : (




































Ja vielä yksi luontokuva, puita ja taivasta. Joku siellä matkustaa maille kaukaisille. 

Nyt kipinkapin nukkumaan, sillä huomenna aikaisin aamusta on riennettävä hammaslääkäriin. Tällä kertaan ei onneksi ole oma aika, vaan esikoisen : )

Mukavaa myöhäisiltaa iltavirkuilla ja muille iloista torstai-huomenta!
Päivi

Narua ja leivinpaperia

$
0
0
Heipä hei kaikki blogiystävät! Päivä vierähtikin jo iltaan ennen kuin ehdin tulla toivottamaan teille Hyvää Ystävänpäivää ❤️ 

Minä en itse ole kerinnyt päivää sen kummemmin juhlistaa - nyt on kiirusta vähän joka rintamalla. Mutta toisaalta huomaan saavani enemmän aikaan pienessä paineessa. Syynä varmaan se, että ei ehdi  loputtomasti pysähtyä mietiskelemään ja suunnittelemaan ; ) 

Isovanhempien ystävänpäiväkimput kasasin nekin nopsaan marketin tulppaaneista. Hain pihalta muutamia koivunoksia ja käärin paketin leivinpaperiin. Narulla vielä kiinni ja sitten kyläilemään. 

Leivinpaperia en ole koskaan ennen tähän tarkoitukseen käyttänytkään, mutta nyt oli turvauduttava hätäratkaisuun. Meillä piti kyllä olla tallessa muutama arkki paksua, valkoista pakkauspaperia. Ei löytynyt. Luulen, että Silva on askarteluhuumassa käyttänyt ne parempaan tarkoitukseen : ) 

Huominen päiväni menee pitkälti hommissa tässä koneen äärellä, mutta hiukan ajattelin ehtiä kyllä leipomaan. Kokeilin jokin aika sitten ensi kertaa macaron-leivoksia, mutta eiväthän ne onnistuneet. Syötyä tulivat kyllä, mutta melkein lusikkasysteemillä. Ajattelin sitten ryhtyä kunnolla välineleipuriksi ja tilasin sellaisen macaron-maton ja pursotukseen sopivan tyllan. Joten huomenna uusi yritys melkein promeiningillä. Sitten nähdään tarvitaanko taas lusikoita!

Leppoisaa perjantai-iltaa ja ihanaa alkavaa viikonloppua, 
Päivi

Viewing all 220 articles
Browse latest View live