Peltotien päässä

Jos kerran juuri mikään ei muistuta talvesta tuolla ulkona, niin sitten pitää tuoda vuodenaika sisälle. Näin ajattelin, kun sain mukavan haasteen CasaBlanco -blogista. Kiitos Jenni : ) Melkein samaan syssyyn hoksasin, ettei meillä sitä talvea juuri sisälläkään näy. Ainakaan tekstiilien perusteella. Laiska emäntä, niin se taitaa nyt olla ; )

Haaste kuuluu näin:

Ota kuva tai kuvia niistä kodissanne talviaikaan käytettävistä sisustustekstiileistä, joista pidät eniten. Kerro, mistä yleensä löydät mieleisiä sisustustekstiilejä? Minkälaisia ne ovat? Teetkö itse vai ostatko valmiina? Säilyvätkö jotkut tekstiilit samoina vuodesta toiseen? Mitkä ovat suosikkivärejäsi tällä hetkellä?

Pyydettiin ottamaan kuva tekstiileistä, joista pidän eniten ja tässähän nämä. Pakon sanelema juttu, sillä valinnan varaa ei ollut. Olohuone on ainoa paikka, jossa talvi tekstiileissä hiukan pilkahtaa.

Ja auts, miten silmään ottaakaan tuo seinän sävy! Ja valkoinen matto - sen siis pitäisi olla luonnonvalkoinen. Pesu olisi varmaan paikallaan, mutta lieneekö jo sävykin kellastunut.

Mutta niistä tekstiileistä - talvea edustaa harmaa lampaantalja ja sohvalla oleva palmikkoviltti. Tyynyt ovat olleet samat koko syksyn ja harmaa vilttikin on majaillut olohuoneessa pitkän aikaa.

Itse en osaa valitettavasti mitään neuloa tai ommella, joten tekstiilit ostetaan siis kaupasta. Suosikkivärit ovat tällä hetkellä maanläheiset sävyt. Tyynyjä vaihtelen kyllä mielelläni, mutta nyt nämä muutamat ovat sitkeästi jämähtäneet paikoilleen. Suosikkiostospaikkoja ei oikeastaan ole, vaan sieltä hankitaan, mistä se toiveiden kaltainen tyyny yms. löytyy.

Taidan siirtyä odottelemaan kevättä ja pientä piristysruisketta tämän tekstiiliasian suhteen. Jospa se jossain vaiheessa esiin pomppaava aurinko innostaa vaihtamaan tyynytkin ; )

Iloa sunnuntai-iltaan!

Päivi

Ps. Jos jossain aiemmissa jutuissa tekstit vähän pomppivat, niin johtuu siitä, että suurensin äsken hiukkasen blogin leveyttä. Jatkan työtä lähipäivinä ja korjailen myös niitä hyppiviä rivejä : )

Tiskirätti, niin pieni mutta tarpeellinen asia arjessa. Mahtaisiko ilman edes tulla toimeen? On kiva, jos rätti on kaunis, mutta yksi asia on vielä tärkeämpi. Hajuttomuus, vai mitä mieltä te olette? Välillä olen pessytkin tiskirättejä, mutta yleensä heitän ne vaan roskiin kun alkavat tuoksahtaa. Ja sitä tapahtuu harmittavan usein. Tiensä päähän tullut rätti jättää inhan hajun myös pöydän pintaan. Nuo muut perheenjäsenet välillä pyörittelevät silmiään kun nyrpistelen nenää rätin lähellä ; )

Mutta enää ei tarvitse. Aiemmin talvella näin netissä pyöriessäni sanat "riepu ei ala haista" ja sehän oli menoa sitten. Tilasin Susannan Työhuoneelta kolme erilaista bamburättiä. Kauniita värejä oli paljon, mutta nämä meidän ovat rauhallisia valkoruskeita.

Rätit olisi voinut ottaa heti käyttöön, mutta pesin ne kuitenkin ensin kertaalleen. Susannan Työhuoneen sivuilla kerrotaan, että rievun imukyky vain paranee mitä enemmän sitä pesee ja käyttää. Mielestäni imukyky oli kyllä hyvä jo heti alkuunsa, mutta hienoa jos se tästä vain muuttuu paremmaksi.

Pöllörätti oli ensin käytössä kuukauden verran, eikä tosiaan senkään jälkeen haiskahtanut yhtään. Ihan voisi sanoa, että tuoksui hyvälle. Eilen pöllöt hyppäsivät pyykkikoneeseen ja maatuskat ryhtyivät hommiin.

Ihan selvennykseksi haluan vielä mainita, että tämä ei ole ns. yhteistyöpostaus. Olen siis nämä rätit ihan itse tilannut ja maksanut. Tämä tarkennus vain sen takia, että tiedän tämän näyttävän ihan mainospostaukselta : ) Mutta mielelläni kerron vinkkejä tällaista hyvistä löydöistä joita aina välillä tulee vastaan. Samaan tapaan kuin aiemmin ihastelin esimerkiksi Eva Solon vesipulloa - käytän sitä edelleen päivittäin ja voin suositella lämpimästi. Aivan samoin kuin näitä rättejä : )

Viime aikoina olen ehtinyt tänne blogin puolelle ihan liian harvoin. Kiireisen ajan seuralaisena on taas ollut myös päiväkausia jatkunut kuume ja se yhdistelmä tuppaa olemaan vähän huono. Mutta tänään alkoi lasten talviloma, joten toivottavasti edessä on vaihteeksi monta leppoisaa ja aikataulutonta päivää. Joten kyllä se tästä taas helpottaa. Kun on kerran tuoksuton tiskirättikin!

Mukavaa viikonloppua lomailijoille ja kaikille muillekin : )
Päivi

Pienestä se on kiinni, ilo ja hyvä mieli. Kuten vaikka näistä kutakuinkin onnistuneista macaroneista. Ensimmäisen leivontakerran jälkeen tuotokset syötiin lusikalla, mutta kyllä näitä keltaisia olisin kehdannut jo vieraillekin tarjota. Tein kuitenkin sen verran pienen satsin, että katosivat nopeasti oman väen suihin.

Olen aina ollut hieman hurahtanut leivontatarvikkeisiin, joten tilasin sen epäonnisen leivontayrityksen jälkeen vähän apuvälineitä : ) Silikoninen macaron-matto oli näppärä ainakin siinä, että leivoksista tuli kaikista samankokoisia. Ja isolla tyllalla (pursotinterä) massan pursotus oli helppoa. Mutta eivät nämä mitenkään välttämättömiä ole, hyvin pärjää ilmankin. Keltainen väri tuli pastavärillä ja leivosten täytteenä on vadelma-mascarponeseos.

Talviloma on alkanut tehden monenlaisia pieniä rästihommia kotona. Lapset olivat pari päivää isovanhempien luona ja me laitettiin Markon kanssa hulinaksi. Keittiöön tehdään kevyttä muutosta, pieni varasto on tarkoitus saada tiptop-kuntoon ja yläkerran aulan maalausurakka valmiiksi. Huomenna jatketaan samoissa merkeissä, mutta ihan koko lomaa ei ole tarkoitus viettää maalitelan kanssa. Aarni sanoi, että hän haluaa opetella leipomaan mutakakun ja Silvallakin on resepti katsottuna valmiiksi omasta leivontakirjastaan : )

Ja nyt sopivasti aiheeseen liittyen siirrynkin katsomaan uusimman jakson Suomen paras leipomo -ohjelmasta : ) Kivaa illan jatkoa!

Päivi

Nyt haluan kyllä pahoitella, että en ole käynyt täällä blogissa edes piipahtamassa viikon aikana. Me vietettiin talvilomaa ja arvaatteko missä olin? Palmupuiden sijasta tuijottelin ihan vaan kotiseiniä. Ja sen loma-sanan voi myös unohtaa, sillä saatiin Markon kanssa jonkinlainen remonttihepuli!

Keittiön yläkaappien vetimet, ne loputkin, meidän piti kääntää vaakatasoon. Sitten tuli mieleen, että lasketaan se tiskikonekin samalla alas ja vaihdetaan hieman paikkaakin. Ja siihen piti tietenkin ostaa pätkä uutta työtasoa. Jolloin välähti, että nyt olisikin hyvä vaihtaa työtasojen väriä. Ja sitä rataa, muitakin pikkuisia viimeistelyhommia keittiössä oli tekemättä.

Lisäksi Markolla oli työn alla pikkuinen varastokoppi, minä taas jatkoin yläkerran aulan maalausta. Siinä välillä alettiin sitten kartoittaa huushollin tavaroita, sillä paikkakunnalle avattiin uusi ja raikas kirpputori. Ajattelin vain nopsaan hinnoitella myytäväksi lasten vaatteita, joitakin leluja ja kirjoja. Mutta eihän se niin tietenkään mennyt, vaan vaatehuoneet oli tyhjennettävä kokonaan ja kaikki kaapit käännettävä. Kun kerran tuli hommaan ryhdyttyä.

Joten tässä kuvakooste kuluneelta viikolta, jolloin kukatkin kuivuivat pystyyn ; )

Viikon saldo: keittiö kunnossa (ainakin tältä erää), varasto hieman kesken ja niin se iänikuinen yläkerran aulakin. Kirpputorilla paljon vaatetta ja pikkutavaraa. Myös huonekaluja kun kirppishuumassa pengottiin vintit ja varastotkin. Vaatehuoneista kaksi siivottu, se kolmas työn alla edelleen.

Samat hommat siis jatkuvat vähän hitaammalla tahdilla, mutta tänään ei maalattu, järjestelty eikä puunattu yhtään. Nautittiin vain kivasta kuvauspäivästä meillä kotona mestarileipurin vinkkejä kuunnellen. Ja siellähän ne kaikki mahtavat herkut odottavat jääkaapissa. Loppuillan ohjelma tiedossa : )

Niihin "uusiin" keittiön työtasoihin olen kyllä vallan ihastunut, joten yritän saada pian kuvia tänne blogiinkin. Mutta nyt kauniita unia kaikille!

Päivi

Ja todella aivan pikkuruinen : ) Glorian Kodin maaliskuun numerossa jutellaan keittiöistä –Huonepalvelu-sarjassa ("Sisustusratkaisuja kodin eri tiloihin huone kerrallaan") esitellään monet hyvät vinkit kodin tärkeimpään huoneeseen. Ja siellä viimeisellä sivulla on mukana neljä bloggaajaa keittiökuvillaan. Joukossa myös tämä meidän köökki.

Hienoa oli saada osallistua tähän ja Aarnin ja minun yhdessä leipoma mutakakkukin mahdutettiin mukaan : ) Harmi vaan, että uudet harmaat työtasot eivät tähän ehtineet, vaikka eihän tuo tummanruskeakaan nyt niin pahalta näytä. Tänään tosin huomasin, että rajansa hehkutuksellakin – olen nyt viikon jokaisena päivänä ihastellut ääneen ja silitellyt harmaata saarekkeen työtasoa. Niin tänäänkin ja siihen keittiössä häärännyt Silva tokaisi: "Mun mielestä sillä värillä ei ole mitään väliä. Sehän on tärkeintä, että on vaan pöytä missä tehdä hommia!" Näin meillä lapset palauttaa äidin takaisin maanpinnalle :D

Leppoisaa viikonloppua! Toivotaan, että tämä myrskytuulikin alkaisi jo vähän laantua,

Päivi

Sain Homevialaura -blogista jokin aika sitten viiden kysymyksen haasteen. Kiitos Laura! Ja tämä olikin haaste minun mieleen, lyhyt ja ytimekäs : ) En ehtinyt viikonloppuna ottaa laajempia kuvia keittiöstä, mutta muutaman lähiksen nappasin tähän kuvitukseksi.

1. Lempiväri sisustuksessa

Pidän eniten maanläheisistä väreistä, eli valkoinen, ruskea, musta, harmaa ja myös vihreä. Luulen kuitenkin, että se tärkein on valkoinen.

2. Desing-esine/huonekalu, joka ei ikinä tule meille

Ajattelin jo, että ei kai sellaista olekaan...ainakin jos ilmaiseksi saisi ; ) Mutta sitten lukaisin Lauran vastaukset ja tästä olen samaa mieltä: Marimekon Unikko ei nappaa täälläkään.

3. Hurmaavimmat henkilöhahmot TV:ssä

Kovin paljoa en katso telkkaria, mutta nämä kaksi sarjaa ovat suosikkeja ja niissä seuraavat hahmot: Solsidan / Mickan, Fredde, Anna ja Alex sekä Moderni Perhe / Cameron.

4. Suosikki leivonnassa

Tykkään leipomisesta paljon ja yhden suosikin nimeäminen on vaikeaa – ainakin erilaiset hyydykekakut, browniesit, raikkaat marjapiiraat, macaronsit (nyt kun ne osaan), mutakakku. Onnistunut leipomus on aina sen hetken suosikki.

5. Viisi blogisuosikkia ja haasteen antaminen heille

Blogisuosikkeja on paljon, enkä nyt lähde nimeämään ketään erikseen. Haasteen laitan kuitenkin eteenpäin seuraaville: Plateful of Love, Kaaoksen kesyttäjä, Keloranta, Esmeralda´s, Villa H.

Olkaa hyvät ja toivottavasti tämä ei ole teille vielä aiemmin kerinnyt : )

Vuorokausi vaihtuu juuri näillä minuuteilla maanantain puolelle, joten kipin kapin nukkumaan!

Aurinkoista viikon alkua kaikille,

Päivi

Pari viikkoa sitten talvilomalla me ahkeroitiin keittiön kimpussa. Tarkoitus oli ensin vain kääntää loput yläkaappien vetimet vaaka-asentoon, se kun oli jäänyt arjen hulinassa tekemättä. Sitten innostuttiin laskemaan tiskikone alas lattiatasoon. Muutama viikko kyllä oltiin asiaa kypsytelty, että ei sentään ihan päähänpistosta ollut kyse : ) Toki tiskikone oli näppärä vähän korkeammalla, mutta nyt keittiön yleisilme on paljon avarampi. Lisäksi lastenkin on helpompi täyttää ja tyhjentää konetta. Ja ainahan sen voi nostaa takaisin ergonomiselle korkeudelle jos siltä alkaa tuntua. Tiskikone oli aiemmin ihan verannalle johtavien pariovien vieressä ja nyt vaihdettiin se samalla piirun verran lähemmäs allasta.

Rakennusaikana sävytimme tammiset massiivitasot tummanruskeiksi. Olivathan ne ihan ok, mutta jokin aina tökki. Tuntui, että ne imivät kaiken valon keittiöstä. Nyt kun tiskikone laskettiin alas, niin samalla täytyi ostaa pätkä uutta työtasoa. Tammenvärisenä sille oli joka tapauksessa tehtävä jotain, joten ehdotin varovasti Markolle, että jos samalla laitetaan kaikki tasot uuteen kuosiin... Varauduin kommenttiin "ei me nyt toimivaa lähdetä vaihtamaan", mutta tulikin heti vihreää valoa ; ) Joten sitten vain uutta sävyä testailemaan!

Vanha tummanruskea hiottiin pois ja uuden vaaleanharmaan sävyn sivelin Liberonin Bloom-puuvahalla. Sävy on Tuohi. Ja voi että kuinka näppärä tuote! Erittäin helppo levittää pensselillä ja uuden kerroksen voi sutia jo parin tunnin kuivumisen jälkeen. Tästä tuli kertaheitolla suosikkituote ja nyt on iso purkki hiilensävyä ostettuna olohuoneen pöytää varten. Työtasoille levitin puuvahaa kolme kerrosta ja näin lopputuloksesta tuli kyllä hyvin tasainen.

Nyt tuntuu ensimmäistä kertaa, että keittiö alkaa olla sellainen kuin pitääkin. Toimiva se on kyllä ollutkin, mutta silloin rakennusajan hulinassa keittiötä suunnitellessa käytännöllisyys meni kyllä kovasti ulkonäön edelle. Onneksi näitä pieniä muutoksia voi vielä tehdä näin jälkikäteenkin. Vielä on pieniä juttuja korjattavana - seinien väriä hieman aprikoin ja telkkari olisi tarkoitus nostaa seinälle. Ja juu, onhan meidän joskus tarkoitus luopua nurkassa olevista yläkaapeistakin. Ensin pitäisi vaan löytää juuri se tietynmallinen liesituuletin huippuimurille ja sitten voisi laittaa kaappien tilalle muutaman avohyllyn. Jääköön ne suunnitelmat muhimaan, sillä nyt iloitsen tästä muutoksesta! Perhettä alkaa jo huvittaa (tai ärsyttää ; ) kun edelleen ihastelen "uutta" tasoa. En vaan osannut kuvitella, että värin vaihto muuttaisi keittiön yleisilmettä niin paljon : )

Ai niin, niitä vanhoja keittiökuvia löytyy ainakin keittiön tupatarkastuksesta, klik.

Mukavaa loppuiltaa kaikille! Viikonloppua kohti mennään taas : )

Päivi

Turhanpäiväistä...mutta hyvää mieltä tuottavaa. Nimittäin näiden pienten kakkupalleroitten kuvaaminen. Kakut on tehty ruusumuotilla, mutta lähinnä nuo muistuttavat vaan, no, palleroita. Itsekritiikkikin meinasi iskeä - mietin, että kehtaanko edes laittaa kuvia tänne, eiväthän ne edes oikein onnistuneet. Mutta ei sillä sittenkään niin väliä. Tärkeintä on välillä tehdä jotain, jossa voi unohtaa kaiket pienet harmit ja kiireet. Innostua, pähkäillä, kokeilla ja tuntea tekemisen iloa. Niin, että ajantajukin häviää, ainakin hetkeksi : )

Tapoja on varmasti monia - kaikille pikkuisten kakkujen ja kukkien asetteleminen ei sovi ollenkaan. Itselleni se on kuitenkin mitä parhainta terapiaa. Hengähdystauko, ja silloin en mieti mitään muuta. Vain sitä, sopiiko kukat kuvaan, mihin tarkennan, vaihdanko sittenkin keittiöpyyhkeen toiseen?

Jos kuvat onnistuvat niin ilo on suuri. Ja vaikka lopputulos olisikin vähän kökkö, niin ei huolta siitäkään. Aina voi yrittää uudelleen ja tärkeintähän on matka, ei lopputulos. Ainakin tässä tapauksessa, mutta toki jos työkseen kuvaisi olisi sillä lopputuloksellakin melkoinen merkitys ; )

Olen monesti miettinyt muita hyviä nollaustapoja valokuvauksen lisäksi. Itselleni se on takuuvarma keino, mutta aina kannattaa kokeilla jotain uutta. Leipominen ja pihahommat toimivat myös hyvin, mutta eivät ehkä ihan valokuvauksen tavoin.

Millaisia ovat teidän keinonne päästä flow-tilaan, unohtaa hetkeksi kaikki ne arjen vähemmän kiinnostavat askareet?

Tästä siirrynkin sujuvasti vastaamaan edellisen postauksen kommentteihin ja kysymyksiin - pahoittelut, että on kestänyt näin kauan. Oma uniremontti on ollut retuperällä taas muutaman viikon ja sekös vaikuttaa saman tien päivien kulkuun. Kauheasti olen tekevinäni kaikkea, mutta mikään ei tahdo valmistua ; )

Touhukasta tiistaita,
Päivi

Pahalle haiseva tiskirätti ei paljoa arjessa ilahduta. Sekin harmittaa - tai korjaan, harmitti - että uusia rättejä joutui ostamaan niin usein. Meidän perheessä minä taidan olla se ainoa todella herkkänenäinen, joka aina sadatteli rätin ikävää lemahdusta. Sitten tilasin Susannan Työhuoneelta bamburättejä ja siihen loppui ainakin sen asian kohdalta nenän nyrpistely ; ) Postauksen aiheesta voit lukaista täältä, klik.

Mutta nyt itse asiaan eli arvontaan! Yhteistyössä Susannan kanssa saan arpoa bamburiepuja muillekin herkkänenäisille. Eikä tässä tarvitse nenänkään mitenkään herkkä olla, sillä nämä rätit ovat kauniita ja kestäviä kenen tahansa käyttää : )

Palkintoja arvotaan kolme settiä, joissa jokaisessa on kaksi lempiriepua. Toinen on "Mummon pitsiliina" (kuvassa keskellä) ja toinen kuosi on yllätys : ) Värit ovat kuvassakin näkyvät ruskea-valkoinen.

Tehdään niin, että jokaisella on yksi arpa. Käy kurkkaamassa Susannan Työhuoneen sivuilta, klik, oma suosikkikuosisi ja kirjoita se tämän postauksen kommenttikenttään. Jos nimimerkkisi takaa ei löydy sähköpostiosoitetta, niin kerrothan myös sen.

Pidetään arvonta käynnissä tämän maaliskuun ajan, eli maanantai 31.3. on viimeinen osallistumispäivä.

Kaikille onnea arvontaan!

Päivi

Siinähän sitä on sananlasku, joka on tullut kelvollisesti sisäistettyä. Lapsuudesta on jäänyt kaksi usein käytettyä hyvin mieleen, tämä jo mainittu ja "itku pitkästä ilosta". Molemmat niin kauhean positiivisia ja kannustavia ; ) Tuosta jälkimmäisestä pääsin helposti eroon, enkä ole sitä omille lapsillenikaan juuri toistellut. Tosin, mielessäni olen kyllä ajatellut, että eiköhän tuokin leikki ja riehunta jossain vaiheessa pääty siihen itkuun. Kolahtaa varpaat, hampaat tai päät yhteen. Mutta eihän iloa ja onnea tarvitse etukäteen latistaa, kyllä sen sitten huomaa kun takapakki tulee.

Mutta tämä "ensin työ, sitten huvi". Se on sitkeää sorttia, joka ei tahdo pääkopasta hevin lähteä. Syynsä on varmasti silläkin, että ajattelen sen olevan pitkälti totta. Ensin on yritettävä ja tehtävä työtä, että voi onnistua tai saavuttaa jotakin. Pätee niin aikuisten elämään kuin vaikkapa lasten koulunkäyntiin. Mutta siinä vaiheessa sananlaskusta on vain silkkaa harmia, kun sen myötä alkaa asettaa itselleen turhia vaatimuksia.

Elämä on ikuista opettelua - välillä mennään eteenpäin innosta porskuttaen ja välillä mätkähdetään polvilleen. Tai astutaan pari askelta taaksepäin takaisin totuttuihin tapoihin. Olin jo hyvän matkaa opetellut olemaan lempeämpi itselleni, sallimaan välillä sen huvin ennen työtä. Mutta sitten, jostain kumman syystä, peruutin muutaman askeleen. Pari viime kuukautta olen taas yrittänyt muistuttaa itseäni siitä, että juu, voin katsoa telkkaria vaikka pyykit olisi taittelematta ja sotkua näkyisi siinä sohvalla istuen. Tai että voin blogata, lähteä lenkille, ehkä ottaa nokosetkin vaikka pöydän kulmalla odottaa vino pino täytettäviä papereita ja arkieteisen lattia ui hiekassa. Täytyyhän ne sotkutkin siivota, mutta välillä voi valita huvin ennen työtä.

Vaikka ne suuremmat huvit jäisi väliin, niin olen sentään ihan hyvä pysähtymään arjessa. Nojaamaan keittiön ikkunaan ja katselemaan jänistä jahtaavaa kissaa. Istumaan hetkeksi sohvalle ihmettelemään auringon tuomaa valoa. Postireissulla voi pysähtyä keskelle peltotietä tähyilemään palaavia kurkia ja koukata ison kiven juurelle tarkistamaan löytyisikö tutulta paikalta sinivuokkoja. Ja löytyihän sieltä. Muutama aivan hentoinen nuppu, heiluivat tuulessa niin ettei tarkennuskaan onnistunut.

Vähän isommatkin pysähtymiset onnistuvat taas paremmin kun Marko palasi kotiin yhdeltä työmatkalta. Voi istua keittiössä ja katsella, että siinä se rakas ihminen taas on saman pöydän ääressä. Koskaan en ole pelännyt, että matkoilla jotain sattuisi, mutta se piilossa pysyttelevä huoli häipyy kun toinen on turvallisesti kotona. Matkalaukusta löytyy yleensä pienet tuliaiset kotiin ja arvaatteko mikä on Silvan suosikki? No Japanin nuudelit tietenkin! Purkeista voi ennen syömistä rakentaa vaikka tornin :D

Huomenna on jo maaliskuun viimeinen päivä! Aika ihmeellistä, kevät tulee kohisten!

Tänäkin vuonna : ) Leppoisaa sunnuntai-iltaa toivotellen,

Päivi

Ps. Vielä ehtii osallistua lempiriepujen arvontaan, klik.

Lempiriepujen arvontaan osallistuminen päättyi maanantaina, joten eikös nyt ole jo aika arpoa voittajat? : ) Lasten suureksi harmiksi en tällä kertaa raapustanut nimiä paperilapuille, vaan käytin tylsästi random.orgin apua. Nämä Susannan Työhuoneen tiskirätit ovat ihania tuotteita ja teitä arvontaan osallistuneita olikin yhteensä 101. Hienoa, kiitos teille!

Voittajia arvoin kolme, joista jokaiselle lähtee kahden tiskirätin paketti. Ja tässä onnettaren suosikit:

Lempparini on oma koti kullan kallis-rätti, mutta kaikki ovat mieluisia. :) / Liisa Saarela

Mukana arvonnassa, tuo oma koti kullan kallis on ihana kuosi, voi ja samoin maatuskatkin ;) Vaikeaa valita :) / Susanna

Kuin päättömät kanat on ihanin! / piaS

Voittajille lämpimät onnittelut! Laitan teille sähköpostia voittojen postittamista varten. Ja suuret kiitokset kaikille osallistujille! Seuraava arvonta toteutuu toivottavasti lähiaikoina, nimittäin suunnittelemani blogin 1-vuotisarvonta. Niin, se vuosihan täyttyi jo tammikuun lopussa! Kyllä hiukan on sellainen tunne, että juoksen tällä hetkellä jälkijunassa ; )

Alkuviikon olin muutaman päivän yllätyslomalla ja huomenna aamulla lähden tervehtimään kummitätiäni Itä-Suomeen. Sillä reissulla vierähtääkin koko viikonloppu, mutta ehkä sitten on taas jo arkisemman tahdin aika. Yllätyslomalta palattuani postilaatikossa odotti valtavan kaunis arvontapalkinto, jonka olin itse voittanut erään blogin arvonnasta. Ihan ihmeellistä, sillä en muista edellistä kertaa milloin onnetar olisi kohdalle osunut. Joka tapauksessa tuon voiton haluan teillekin esitellä, joten niissä merkeissä tavataan ensi viikolla.

Aurinkoista, rentoa ja kevään tuoksuista viikonloppua kaikille!

Päivi

Heipä hei, pitkästä aikaa...kahden ja puolen viikon blogitauko tuli eteen yllättäen, vaikka antoihan se merkkejä jo koko alkuvuoden. Alkanut vuosi on meillä täyttynyt monenlaisilla huolilla ja murheilla, ihan isoillakin. Ne ovat vieneet voimia ja aikaa monilta mukavilta asioilta.

Sitten tuntui, etten osaa enää tänne blogiinkaan kirjoittaa - toivoisin tämän olevan positiivinen paikka ja kun mieli oli huolta täynnä, niin olisi tuntunut melkein valheelliselta höpötellä vain iloisista asioista. Ja eipä ne iloiset asiat juuri sinne ajatuksiinkaan mahtuneet.

Useamman kerran ajattelin, että tulen tänne huikkaamaan pitäväni vain pientä taukoa. En vain saanut sitä tehdyksi. Siksikin varmaan, etten tiennyt kuinka kauan olen täältä poissa. Mutta nyt asiat ovat paljon paremmin. Iso huolenaihe väistyi juuri ennen pääsiäistä - uskon ja toivon, että tästä alkaa positiivinen lumipalloefekti, yksi murhe nappaa mukaansa ne pari muutakin.

Sitten iloisempiin aiheisiin : ) Pääsiäinen oli niin kaunis säänkin puolesta, että vieläkin ihmetyttää. Takapihalla auringon paisteessa istuessa lämpö toi kesän mieleen. Ympärillä oleva luonto elää kylläkin ihan kevättä ja pihalla kukkivat sini- ja valkovuokot. Saapa nähdä miten nuo jälkimmäiset kestävät äitienpäivään saakka...

Pääsiäiskoristeita meillä oli melko vähän esillä, kukkia, ruohoa ja lasten virpomisoksia lähinnä. En raaskinut mitään niistä kerätä vielä pois, ehkä sitten vapuksi sentään ; )

Meidän oli tarkoitus tehdä pihahommia monena päivänä, mutta arvatkaa tehtiinkö yhtään? No ei, pääsiäinen meni ihan kyläilyjen merkeissä ja mikäs sen mukavampaa. Ensi viikonlopulle on luvassa kaunista ilmaa, joten kyllä siellä pihallakin ehtii vielä kyllästymiseen saakka hääräillä.

Porkkanakakkua tein pitkästä aikaa ja se on kyllä hyvää! Lapset eivät meillä juuri kakuista piittaa, mutta tämä maittoi heillekin. Melko täyttävää kyllä ja riittoisaa - kolmas päivä menossa ja vielä on kunnon siivu kakkua jäljellä. Pieni kyllästyminen uhkaa jo ja luulen, että seuraavan kerran leivon tätä herkkua vasta talvella : )

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut hyvä ja leppoisa pääsiäinen? Neljän päivän tauko normiarjesta on aina paikallaan. Kevät vyöryy nyt melkoisella tahdilla ja kohta on vuorossa jo vappu! Lapset ainakin ovat mielissään lyhyistä kouluviikoista : ) Minä yritän saada taas "runosuonen" kuntoon, joten kuullaan pian!

Aurinkoista viikkoa,

Päivi

No niin, sattuipas sopivasti! Eilen juuri käytiin Ikeassa ostamassa pitkään mietinnässä ollut lipasto ja nyt sitten Ikea-haasteen pariin. Lipasto ei vielä tosin näihin kuviin ehtinyt, sillä se odottaa kokoamistaan pahvilaatikoissa tuolla eteisen lattialla.

Haasteen sain jo pari kuukautta sitten Koti kaupungin laidalla -blogista, lämmin kiitos Frida : ) Alkujaan haaste on Jutan käsialaa Projekti Verkaranta -blogista. Ensireaktio oli, että apua, onko meillä mitään muuta kuin Ikeaa huusholli täynnä! Tuntuu, että niin paljon huonekaluja ja pikkutavaraa sieltä on hankittu. Hiukan kun katselin ympärilleni, niin löytyyhän meiltä sentään kalusteita muualtakin ja niitä vanhoja huonekaluja myös.

Mutta lähdetään kierrokselle:

Keittiön seinällä olevat Ribba-kehykset ovat Ikeasta ja samoin kauan sitten hankittu eteisen matala lipasto. Keittiön kaapit ja tasot löytyivät Ikeasta - samaa kaappisarjaa meillä on myös kodinhoitohuoneessa ja arkieteisessä.

Olohuoneesta Ikeaa ei juuri löydy, mutta telkkarihuoneen taso on Bestå-sarjaa.

Arkieteisessä pipoja ja kintaita säilytetään Hemnes-lipastossa.

No sitten työhuone, sitä voisi melkein kutsua Ikea-huoneeksi ; )

Bjursta-pöytä, Bestå-kaappi lasiovilla ja Billy-sarjan matala taso, kaikista tykkään kovasti. Niin ja tauluhyllyt ovat myös Ikeasta, samoin kuin tason päällä olevat mustat säilytyslaatikot.

Sitten lastenhuoneisiin - löytyy erilaista tasoa, työpöytää, pienta kirjahyllyä ja minikeittiötä. Ja melko paljon enemmän väriä kuin talon muista huoneissa : )

Vanhempien makkarissa onkin sitten maanläheisempi väritys. Ikeasta hankitut huonekalut ovat Malm-kampauspöytä, jakkara, Hemnes-peili ja yöpöydät, jotka jäivätkin kuvien ulkopuolelle. Niin ja sängynpeitot myös.

Kaiken perusteella voisi vissiin sanoa, että me ollaan tyytyväisiä Ikea-asiakkaita : ) Toki niitä maanantai-kappaleitakin on kohdalle osunut, mutta pääosin kaikki tuotteet ovat olleet juuri sellaisia kuin pitikin. Sekään ei ole koskaan haitannut, että Ikeaa taitaa löytyä lähes joka kodista. Kaikki ne kodit näyttävät kuitenkin ihan erilaisilta - sitä ei tarvitse pelätä, että Ikean huonekaluilla koti muuttuisi katalogiksi. Kun mukana on vähän muualta hankittua, perittyä ja/tai tuunattua niin ihan oman näköinenhän koti siitä syntyy.

Taitaa tämäkin haaste olla jo kovasti kiertänyt ympäriinsä, mutta mitenkäs...

- homevialaura

- Mustikkamäki

- Villa Vaahtokarkin tarinoita

- Aamu Omenatarhassa

- SisustusUnelmia

...joko olette tämän tehneet? Jos ette, niin tästä vaan haastetta kainaloon : )

Ihan kohta kello vaihtuu taas perjantain puolelle ja viikonloppukin lähenee!

Sitä odotellessa mukavat uuden päivän toivotukset,

Päivi

Ps. Sydämellinen kiitos lämpimistä ja kannustavista kommenteista edelliseen postaukseen. Vastaan niihin heti huomenna : )

Käykö teillekin niin, että keväinen luonto ja sen ensimmäiset kukat hämmästyttävät aina uudelleen? Minä ainakin olen varsinainen ihmettelijä : ) Vaikka tietäähän sen, että sinivuokot ilmestyvät tutuille paikoilleen, koivuihin puhkeavat pienet lehdet ja ruoho alkaa vihertää. Mutta siltikin, aina se on yhtä ihmeellistä. Joka vuosi.

Muistan kuinka kolme vuotta sitten katselin ensimmäisiä valkovuokkoja itku silmässä. Äiti oli kuollut äkillisesti vain pari kuukautta aikaisemmin. Silloin luonnon herääminen kevääseen tuntui niin ihmeelliseltä. Että vaikka mitä tapahtuu pitkän ja pimeän talven aikana, niin elämä jatkuu. Pienet valkoiset nuput nousevat esiin ja täyttävät pihamaan. Ja niin sen kuuluu ollakin.

Nyt kömmin sänkyyn, sillä huomenna odottaa aikainen herätys. Markolla oli tänään syntymäpäivät, mutta perinteinen runsas aamupala katetaan pöytään vasta huomenna. Sankarin toiveena oli oikein kunnon hotelliaamiainen, joten tarvitsen kyllä hyvät unet ennen aamun "työvuoroa" ; )

Kauniita unia,

Päivi

En nyt niin kauheasti tästä vanhenemisesta piittaa, mutta ainakin yksi hyvä puoli omissa syntymäpäivissä on. Silloin voi nimittäin ihan rauhassa nukkua pitkään muun perheen uurastaessa keittiössä. Meillä on ollut tapana kattaa päivänsankarille runsas aamupalapöytä, tai ehkä brunssi pikemminkin. Sellainen minkä avulla jaksaa pitkälle iltapäivään.

Tällä kertaa omalle kohdalle lankesi tosin se vähän tylsempi nakki, nimittäin keittiövuoro. Marko nautti pitkistä unista ja minä nousin aamuvarhain kokkaamaan sankarin toivomaa "kunnon hotelliaamupalaa" : ) Kolmen tunnin jälkeen pöydässä oli viimein pekonit, nakit, salaatit sun muut. Kuvista tosin rajasin ne pois kun eivät niin viehättäviltä lautasilla näyttäneet. Paahtoleipäkin näyttää kivemmalta kuin munakokkeli :D

Syötäväksi kakuksi tein banoffee-tortun, mutta oli meillä synttärisankarille pieni yllätyskin. Nimittäin tölkkikakku! Idean siihen löysin Pinterestistä ja tietenkin niin myöhään lauantaina, että nasta laudassa piti lähteä kaupasta hakemaan suklaapatukoita ja niitä tölkkejä. Silkkinauhaa kakkuun en meinannut kaapeista löytää millään ja jouduin tyytymään laastarinruskeaan, tosin Marko ei sellaista yksityiskohtaa kuulemma edes huomannut ; ) Serpentiiniä olin onneksi ostanut jo aiemmin varastoon ja siitä tuli mainio kuorrutus kakkuun.

Mitäs sanotte, aika hauska kakku, eikös vaan? Innostuin tästä niin, että näitä taitaa tulla muutama lahjaksi tehtyä. Tölkkejä ja patukoita vaihdellen voi koota aina erilaisen kakun tilanteen mukaan.

Tässä linkki sivuille, josta idea löytyi: klik.

Heipparallaa ja kauniita unia taasen!

Päivi

Maaliskuussa meillä kuvattiin Kinuskikissan juhlaherkkuja leivontaliitteeseen, joka ilmestyi eilen Unelmien Talo&Koti -lehden välissä. Lapset saivat vapaapäivän koulusta, jotta pystyivät olemaan mukana häärimässä. Ja sekös heille passasi : ) Yhdeksän jälkeen aamulla paikalle tupsahti taitava ja tehokas naiskolmikko: toimittaja Hanna Sandström, valokuvaaja Riikka Kantinkoski, sekä tietenkin Kinuskikissa itse, eli Sini Visa.

Lapset pääsivät heti hommiin ja Riikka alkoi kuvata iloista ilmapallojen heittelyä. Kinuskikissa koristeli upeita leipomuksia ja Silva seurasi suuren osan ajasta silmä tarkkana vieressä. Tyttö aikoo isona ryhtyä kokiksi ja perustaa oman ravintolan, joten voiko olla hienompaa kuin päästä jo pikkuisena leivontamestarin oppiin : ) Silva lisäsi vielä tuohon ravintolasuunnitelmaan, että ei haittaa vaikka paikan ainoa asiakas olisi äiti! Juu, ehkä bisnesidea tarvitsee vielä ihan pientä kehittelyä ;D

Koko päivä oli kyllä niin leppoisan riemukas, että siitä jäi meille kaikille erittäin mukavat muistot. Marko vietti myös päivää kotosalla tehden yläkerrassa etätöitä. Välillä hän tuli alakertaan kokkaamaan meille lounasta, hakemaan kahvia tai siirtämään pöytää ja kas kummaa, aina sopivasti oli myös uusi kuvattu leipomus tarjolla maistettavaksi : ) Ja kyllä ne olivatkin hyviä! Mansikkaleivokset olivat lasten suosikkeja, joten niitä tehdään varmasti synttärikemuihin. Marko ihastui lohivoileipäkakkuun ja minä erityisesti Ellen-kakkuun.

Kinuskikissan leivontaliite on 44-sivuinen ja reseptien lisäksi siinä on mukana myös koristeluvinkkejä kevään ja kesän juhliin. Paperilyhtyjä ajattelin ainakin kokeilla, mutta ihan mainio on tuuttikranssikin!

Kaunis kiitos Sinille, Riikalle ja Hannalle ihanasta päivästä!
Ja leppoisaa Vappupäivän jatkoa ihan kaikille : )
Päivi

Sellainen sunnuntai...on tullut vain oltua ja möllötettyä koko päivä. Ja nythän sitä ollaan jo illassa. Ei kai tarvitse sen suurempia puuhia enää aloittaakaan?

Keskipäivällä napsin muutamia kuvia ympäri huushollia. Siinä puuhassa vierähti näppärästi pari tuntia. Helmililjoja terassilla kuvatessa aurinko paistoi vielä kirkkaasti ja lämpimästi. Ajattelin lähteä kävelylenkille tai sitten vaan pihalle kuopsuttelemaan.

Mutta kappas, äkkiä taivaanrannassa olleet tummat pilvet tulivat kohdalle ja rakeitahan sieltä maahan ryöpsähti! Sitten räntää ja loppupäivä vettä. Ulkoilu jäi siis väliin, mutta jos vaikka sitä seinien maalausta olisin jatkanut...

Sitten huomasin, että pitäisi vissiin pyyhkiä hieman pölyjä. Laiskana edes niiltä tummilta pinnoilta : ) Pyyhin ja huomasin, että sireeninoksassa oli pikkuruisia nuppuja. Aika hauskoja, vaikka eiväthän ne tietenkään maljakossa aukea. Välillä piti tuijotella sateen ja rännän sekamelskaa ikkunasta ja sitten taas näitä nuppuja.

Ruokaakin piti laittaa ja kun se homma oli hoidettu, niin huomasin, että eteisen tauluahan pitää päivittää. Tulostuspuuhiin siis. Sara Woodrowin sivuilta löytyi kehyksiin seuraavan neljän kuukauden kuva. Kaunis ja kätevä - eikä tarvitse jatkuvasti olla printtaamassa uutta kuvaa.

Niin, se maalaushomma... mutta ensin täytyi vaihtaa kaikille kukille ja oksille puhtaat vedet maljakoihin. Ja leikata tietenkin uudet imupinnat. Tietenkin. Kyllä siihenkin puuhaan aikaa saa kulumaan jos vaan haluaa :D

Huoh, illalla ei varmaan enää kannata aloittaa seinien maalausta? Eihän? Menee muuten yöhommiksi. Mutta huomenna homma jatkuu. Tein nimittäin eilen suojausteippaukset kolmeen seinänpätkään alakerrassa. Hiirenharmaan tilalle raikasta valkoista. Marko totesi puuhaa katsoessaan, että onkohan hänelle jäänyt raportoimatta tämän maalausprojektin laajuus?!? Että eikö pitänyt vain se yläkerran aula... Mitä tuohon nyt voisi sanoa? Onkohan rakkaalla siipalla valikoiva kuulo, vai puhuuko rouva ihan liikaa, niin ettei kaikkea pysty sisäistämään ; )

Tähänkin kuvasarjaan valikoitui pääasiassa yksityiskohtia. Pakkotilanne, sillä aina jostain kuvan nurkasta pilkisti ruskeaa suojapaperia lattialla tai sinisellä teipattua listaa. Laajempia kuvakulmia sitten kunhan olen sen maalauksen saanut tehtyä. Ja nyt uskottelen itselleni, että huomenna hoidan homman oikein reippaasti. Eiköhän sitä ole taas tullut tarpeeksi oltua ja möllötettyä. Vaikka olihan sitä puuhaa ihan kauheasti ilman maalaamistakin ; )

Iloista sunnuntai-iltaa ja aurinkoa alkavaan viikkoon!

Päivi

Ps. Huikatkaa, jos tiedätte tuon viimeisessä kuvassa olevan kukan nimen? Kaunis ja kestävä, mutta mikä mahtaa olla...

Jokin aika sitten sain kokea miltä tuntuu tehdä loistavia kirppislöytöjä. Omata se kuuluisa kirppisvainu. Pieni mahdollisuus tosin on, että tämä kerta oli ainoa laatuaan... Mutta sen vaihtoehdon tyrkkään heti syrjään.Eikös näillä kahden euron kupeilla olla ainakin sen kirppisvainun syrjässä kiinni : )

Mustavalkoiset kupit ovat Filippa K:n Rörstrandille suunnittelemat. Niitä voisi käyttää vaikkapa sokerikulhona keittiössä, kylpyhuoneessa kampojen kotina tai ihan vaan kynäpurkkina.

Toinen kirppislöytö oli tämä kaunis maljakko. Rahallista arvoa tuskin on enempää kuin se kaksi euroa, minkä siihen kulutin, mutta silti siitä tuli heti yksi suosikeistani. Maljakko on juuri sopiva yhdelle kukalle.

Teen tätä postausta ensimmäistä kertaa tabletilla ja harjoituksen puutteen kyllä huomaa. Kuvia en saa millään isoiksi ja fonttikin muuttui itsekseen kesken kaiken. Joten jos en onnistu niitä muuttamaan, niin älkää välittäkö. Tumpelo iPadin käyttäjä vain liikenteessä : )

Kauniita unia ja aurinkoista aamua,

Päivi

Olin viime viikolla Helsingissä parin päivän kurssilla ja yövyin varsin mielenkiintoisessa majapaikassa, nimittäin entisessä vankilamiljöössä. Hotel Katajanokka on toiminut entisessä Helsingin lääninvankilassa viimeiset seitsemän vuotta. Upea punatiilinen rakennus toimi ennen hotelliuraansa tutkintavankilana ja siellä rikoksiin syyllistyneet odottivat oikeuskäsittelyä. Talon historiikistä luin, että Helsingin lääninvankilan toiminta lakkautettiin vuonna 2002 ja sittemmin sen tehtäviä on hoitanut Vantaan vankila.

Paksujen muurien sisällä sijaitseva hotelli oli oikea rauhan tyyssija. Ja kuitenkin vain muutaman minuutin ratikkamatkan päässä keskustan vilinästä. Ratikkaan hypättiin aivan hotellin edessä ja pois saattoi jäädä sopivasti vaikka Stockmannin kohdalla : ) Aiemmin ollaan aina pyritty valitsemaan majoitus ydinkeskustasta, mutta oli kiva huomata, että hiukkasen sivummallakin sijatsevaan hotelliin kulkeminen oli nopeaa ja vaivatonta.

Marko teki puolestani tämän hotellivarauksen ja ensin kyllä kummastelin valintaa, lähettää nyt vaimon vankilaan ; ) Mutta valinta osoittautui ihan mainioksi ja mielelläni yöpyisin Katajanokalla uudelleenkin. Rakennuksen historia oli kyllä sellainen bonus, jota ei ihan jokaisessa hotellissa tule vastaan.

Omassa huoneessani olikin melkoisesti historian havinaa, sillä siinä oli majoittunut aikoinaan presidentti Risto Ryti. Majoittuminen tosin on tapahtunut vähän karummissa vankilaolosuhteissa Rytin ollessa vangittuna sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikana. Rytin lisäksi sotasyyllisinä tuomittiin myös seitsemän ministeriä. Hotellin vastaanottovirkailija kertoi huoneen olevan ainoa, jossa jäljellä on vielä kalterit toisessa ikkunassa.

Huone oli oikeasti varsin tilava ja viihtyisä, mutta kuvaan yritin saada hiukan vankilamaista tunnelmaa : ) Hotellin kotisivuilta löytyykin enemmän kuvia huoneista.

Museoviraston suojelemassa rakennuksessa näkyy edelleen hyvin joitakin vankilan piirteitä. Nämä portaikot olivat mielestäni todella kauniit, mutta niissä näkyi ehkä selvimmin se, missä käytössä tila on ennen ollut. Hotellissa on myös kaksi varsin mielenkiintoista paikkaa, joissa kannattaa pistäytyä. Alkuperäisessä asussaan oleva eristysselli, sekä maapohjainen ryhmäselli 1800-luvulta. Viimeksi mainittu oli sen verran karmean oloinen, että sieltä tulin kyllä varsin nopeasti ulos : )

Niin ja se kurssi! AJK-jatkokoulutuksen järjestämällä sisustusbloggauksen lyhytkurssilla opettajina toimivat Jonna Kivilahti ja Krista Keltanen. Ihana ja antoisa kurssi, jonka oppeja yritän jatkossa ammentaa täällä omassa blogissani. Ja kun itse vietän normaalisti paljon aikaa kotosalla, niin tärkeää oli saada tavata myös muita kurssilaisia. Upeita leidejä kaikki, kovasti terveisiä teille kuin myös inspiroiville opettajille : )

Aurinkoista ja onnellista äitienpäivää toivottaen,

Päivi

Reilut kaksitoista vuotta sitten minusta tuli ensimmäisen kerran äiti. Saimme pikkuisen pojan syliimme kaukana Kolumbiassa. Se tuntui ihmeelliseltä, mutta samalla niin luontevalta. Kaikki oli viimein hyvin, juuri niin kuin piti ollakin.

Muistan tuon kuusiviikkoisen Kolumbiassa onnellisimpana aikana elämästäni. Toki onnen hetkiä on ollut jatkuvasti sen jälkeenkin, mutta silloin katselin maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi. Ne lasit oli varustettu sellaisilla vahvuuksilla, ettei niillä voinut nähdä pienintäkään murhetta missään. Oli vain meidän pieni perheemme onnen kuplassa. Kyllä, kaipaan niitä laseja toisinaan : )

Äitienpäivänä olen pitänyt matalaa profiilia. On tuntunut vaikealta hehkuttaa äitiyden onnea. Omat lapsettomuusvuodet muistuttavat yhä siitä, että äitienpäivä voi olla monille myös surun päivä. Kaikki eivät saa omaa lasta koskaan syliin, ei vaikka sydän kuinka sitä toivoisi. Joidenkin kohdalle osuu se suruista suurin, oman lapsen menetys. Myös oman äidin poismeno heittää äitienpäivään haikeuden viitan.

Vaikka en onnea osaakaan julkisesti hehkuttaa, olen sitäkin kiitollisempi siitä, että saan olla äiti. Omin käsin piirretyt kortit ja askarrellut lahjat muistuttavat siitä, että minua tarvitaan. Aivan kuten itsekin tarvitsen lapsiani. He ovat tärkeitä minulle ja minä heille. Kun arki vie ja äitiys mättää - kyllä, niitäkin hetkiä on - vilkaisu suloiseen korttiin muistuttaa siitä tärkeimmästä.

Äitienpäivän brunssipöydässä oli monta kimppua valkovuokkoja. Niin kauniita, mutta silti rakkain kukka oli tämä yksinäinen rentukka. Se oli esikoisen poimima. Murrosiän kuohujen heitellessä äidille ojan penkalta poimittu kukka sai sydämen pakahtumaan.

Rentukan voimalla uuteen viikkoon ❤️

Päivi

Talven tekstiilit

Nyt loppui nenän nyrpistely

Onnistumisen iloa macaroneista

Remonttilumipallon alle juuttunut bloggari

Pikkuinen pala keittiötä Glorian Kodissa

Viiden kysymyksen haaste

Keittiön pieni/suuri muutos

Melko turhanpäiväistä...

Arvonta - voita oma lempiriepu

Ensin työ, sitten huvi!

Lempiriepujen voittajat

Hyvän mielen pääsiäinen

Meidän kodin Ikeat

Aina yhtä ihmeellistä

Ihan erilainen synttärikakku

Kinuskikissa kävi kylässä

Laiskottaa...

Kirppisvainun tulos

Kaksi yötä kiven sisässä

Kolumbian taivaan alla